Kolumni: Joululahjatoive

Joulu kolkuttaa ovella ja kaikillehan se tulee, olet sitten vapaalla tai töissä. Lahjojakin on jaossa, toivottavasti tulee mieluisia. Minä odotan jouluntaikaa, sillä meille työntekijöille suunnattu lahjapaketti ei ole ihan sitä, mitä olisin toivonut.

Minulla on lahjapyyntö, jonka toivon toteutuvan, vaikka joulun jälkeenkin. Pyytämäni joululahjan tavoite on kohtuullisuus, josta hyötyisi ja riemuitsisi jokainen. Paras joululahja olisi se, että ymmärrettäisiin yksinkertainen ja tärkeä asia: Työntekijät saavat aikaan tuloksen. Se tuottaa kaikille kohtuudella hyvää. Kyse on kaikista työntekijöistä, ei vain johdosta tai niistä, jotka keksivät aina jotain uutta. Jonkun pitäisi ymmärtää sekin, että hajota ja hallitse ei toimi tässä ajassa, jos nyt on koskaan toiminutkaan. Nyt tarvitaan paljon enemmän yhteistyötä, yhdessä tekemistä - ei käskyttämistä.

Meillä on monia asioita, joista voimme yhdessä keskustella ja siten myös neuvotella. Erikoisinta tässä tilanteessa on edelleen se, että meille on jo selkeästi kirjattu miten ja mihin tavoitteisiin pitäisi päästä.

Joskus pitää katsoa taakse, että pääsee eteenpäin. Työmarkkinaosapuolien yksi mainittavin neuvottelutulos tuli 23. tammikuuta 1940, kuuluisa tammikuun kihlaus, jolloin aikansa sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm totesi, että jotain pitää tehdä. Suomalaisten työntekijöiden oikeudet tulisi tunnustaa ja niitä pitää kunnioittaa. Samalla Fagerholm totesi, että ratkaisu pitää löytää neuvotteluteitse. Ja sitten neuvoteltiin, kunnes tulosta syntyi.

Neuvottelujen tuloksena annettiin seuraava julkilausuma: "Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajat ovat käyneet keskenään neuvotteluja, joiden tuloksena on sovittu, että sanotut keskusjärjestöt, todeten vapaan järjestetyn toiminnan merkityksen yhteiskunnassa, tulevat luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikista niiden toimialalla esiintyvistä kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi, mikäli mahdollista yhteisymmärryksessä".

Tätä samaa henkeä tarvitaan nyt. Julkista tai julkisrahoitteista puolta ei pitäisi laittaa vastakkain avoimen sektorin kanssa, sillä fakta on, että molemmat tarvitsevat molempia. Moni on kanssani samaa mieltä, kunnes alamme puhua palkasta ja palkannostovarasta. Silloin ääni kellossa muuttuu. Mutta mitä silloin tehdään, jos ei rahaa ja palkkarahaa laiteta niihin ammatteihin, jotka mahdollistavat työntekijät, osaamisen ja sitä kautta tulokset? Rapautetaanko osaaminen, pakotetaanko osa työntekijöistä jäämään kotiin hoitamaan omaisiaan?

Nyt meillä on jos jonkinlaista joululahjaa tarjolla. On pakko todeta, ettei kaikkia lahjoja kannata ottaa vastaan, vaikka olisi tehty kuinka kaunis paketti.

Palautetaan paketti ja tehdään yhdessä se joululahja, vaikka sitten vähän myöhässä. Jouluun on aikaa, ja jospa sitä taikaakin löytyisi, tai sitten ihan vain maalaisjärkeä.

Kaikesta huolimatta Teille kaikille Ihanaa Joulun aikaa.

Terveisin,

Silja