Kolumni: Joskus on vain pelattava niillä korteilla, jotka on jaettu
Kilpailukykysopimusta (kiky) on moitittu ja manattu. Moni onkin taivastellut ratkaisua, jossa tulee oikeastaan vain heikennyksiä työntekijöille. Totta se onkin, ja sellaista sopimusta ei ole mukava tehdä eikä esitellä. Varsinkin, kun valtiovallan tavoitteena on, että työpaikat lisääntyvät ja vienti kasvaa.
Miten tähän yhtälöön mahtuu superilaisten työ ja palkka? Moni myös miettii, miksi sopimus tehtiin, kun hallitus on sanonut, että pakkolakeja ei tule eikä hallituksella ole B-suunnitelmaa. Tässä on se jutun juuri: kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa, katsotaan, mitkä olisivat olleet käytettävissä olevat vaihtoehdot.
Kuten todettu, hallituksen jo esittämiä pakkolakeja sellaisenaan ei olisi tullut. Niissä on todettu olevan niin monta valuvikaa, ettei kukaan olisi moiseen enää ryhtynyt. Jäljelle jäävät ne vaihtoehdot, jotka hallituksella on: veronkorotukset ja lisäleikkaukset etuuksiin, koulutukseen tai henkilöstöön puhumattakaan muihin asioihin, joita voidaan vain arvailla. Lakeja muuttamalla ja laeilla voidaan säätää erinäisistä asioista, jotka ovat todella huonoja superilaisille. Sairausloma-ajan palkasta tai lomarahoista voidaan päättää yksipuolisesti. Nämä asiat ovat olleet työmarkkinaosapuolten sopimia asioita.
Suomi on aina pärjännyt neuvottelemalla sopien, ei riitelemällä ja pakottaen. Kilpailukykyneuvotteluiden aikana palkkojen harmonisointiasiat SoTe:ssa etenivät. Tämän asian kiinnittäminen kikyyn oli todella tärkeää ja asian saaminen kolmikantapöytään oli erittäin tarpeellista.
Nyt pitää vielä muistaa, että hallitus on omalta osaltaan luvannut, ettei se tee 1,5 miljardin euron lisäleikkauksia eikä veronkorotuksia. Hallitus on luvannut myös veronkevennykset, jotka ovat kiinnitetty siihen, miten kattava kiky on.