Kolumni: Jaksamisellakin on rajansa

Lähihoitajat ovat suurin työtekijäjoukko ikäihmisten palveluissa. Työ on fyysisesti ja henkisesti kuorimittavaa. Työpäivän aikana nostoja, siirtoja ja hankalia asentoja toistuu monta kertaa. Henkisesti työtekijät joutuvat kohtamaan asiakkaan sanallisen kritiikin, haukkumisen, uhkailun ja välivallan. Työn kuormittavuutta lisää myös henkilöstön määrän vähyys. Työntekijä saattaa tuntea ristiriitaa ammattietiikan ja henkilöstöpulan välillä – jokainenhan haluaisi tehdä työtä, jolla on merkitystä.

Keväällä SuPerin jäsenilleen tekemässä kyselyssä nousi esiin nimenomaan työtekijöiden jaksaminen ja työhyvinvointi. Työ koettiin merkitykselliseksi, arvokkaaksi ja tärkeäksi. Asiakkaat ovat voimavara. Lisäksi työnantajat ovat alkaneet kiinnittää huomioita työtekijöiden hyvinvointiin ja siihen, että superilaiset voivat tehdä työtä laaja-alaisesti eri tehtävissä.

Mutta riittääkö tämä tulevaisuudessa?

Suomen hallituksen kaavailu henkilöstömitoituksen laskemisesta ei varmasti tuota lisää työhyvinvointia sote- ja varhaiskasvatuksen alalle. Olemmeko valmiit joustamaan omasta selkähanasta vielä enemmän?

Lisäksi suunnitelma siitä, että teknologia korvaisi henkilöstömitoituksessa työtekijän ei ole kannatettava. Henkilöstö tiedostaa teknologian tarpeellisuuden, kun se vastaa tarkoitusta, on helppo käyttää ja toimii ilman häiriöitä.

Kysymys kuuluukin, tuoko teknologia lisäaikaa asiakkaan lähellä olemiseen ja vuorovaikutukseen? Vai lisääkö se työkuormaa ja jaksamisen äärirajoilla olemista? Tämä jää nähtäväksi, kun vastakkain ovat eurot ja ikäihmiset sekä henkilöstö, joka joustaa jo nyt.

Muistahan pitää itsestäsi huolta. Pyri ottamaan työpäivän jälkeen pieni irtiotto arjesta, jos mahdollista. Vain sinä itse voit vaikuttaa omaan hyvinvointiisi ja jaksamiseesi, sen minäkin yritän muistaa kiireiden keskellä.

Ihanaa syksyä!

Päivi