Kolumni: Hyvät työehdot eivät ole itsestäänselvyys
Monen asian luullaan olevan itsestään selvä ja pysyvän sellaisena ikuisesti. Yksi tällainen asia on yleissitovat työehtosopimukset. Toissa viikolla Suomen Yrittäjien taholta todettiin, että moni työntekijä olisi valmis keskustelemaan nykyistä alemmasta sunnuntaityökorvauksesta. Todellako?
Tuskin he haluaisivat keskustella mistään muustakaan palkanalennuksesta. Oletan, että juuri niihin haluttaisiin mennä, jos työehtosopimusten yleissitovuus poistuisi. Paikallisesti työnantaja ja työntekijä voisivat sitten sopia heikommista työehdoista kuin mitä yleissitovissa sopimuksissa olisi. Ilman yleissitovaa työehtosopimusta tällaiset heikennykset olisivat arkipäivää.
Mitä sitten tarkoittaa yleissitovuus ja miksi se on niin tärkeä? Työehtosopimukset ovat pakottavia, eikä työsopimuksissa voida sopia niitä huonommista ehdoista työntekijän kannalta, ellei tällaista oikeutta nimenomaisesti työehtosopimuksessa mainita. Vain silloin voidaan sopia esimerkiksi yötyön määräksi yli 5 yötä tai työpäivän pituudeksi jopa 15 tuntia.
Työehtosopimuksella turvataan kuitenkin työntekijöiden tasavertainen asema suhteessa työnantajaan. Ei siis yksipuolista sanelua, jota nyt koko ajan yritetään, vaan oikeaa sopimista, jotta työnteko olisi tarpeen vaatiessa jouhevampaa.
On olemassa kahdenlaisia sopimuksia: normaalisitovia ja yleissitovia. Normaalisitovat työehtosopimukset velvoittavat niitä osapuolia, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen tai järjestäytyneet järjestöön, joka on solminut työehtosopimuksen. Tämä on tyypillistä kunta-alalla.
Työehtosopimuksen yleissitovuus tarkoittaa sitä, että myös järjestäytymättömän työnantajan on noudatettava niitä määräyksiä, joista on sovittu valtakunnallisessa, asianomaisella alalla edustavassa työehtosopimuksessa. Tämä on tavallista yksityisillä aloilla.
Näissä sopimuksissa sovitaan muun muassa palkoista, työajoista, vuosi- ja sairauslomista sekä luottamusmiesjärjestelmästä. Samalla sovitaan monista muista asioista, usein työntekijän kannalta huomattavasti lain määräyksiä paremmin. Vai miltä kuulostaisi enintään 24 päivän lomaoikeus tai enintään 9 palkallista sairauslomapäivää vuodessa?
Ihan pienistä jutuista ei ole kyse. Liittoa ja liiton neuvottelijoita tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa paljon. Muista siis aina kysyä uudelta työkaverilta ja opiskelijalta, että kuuluuhan hän jo SuPeriin.
Terveisin,
Silja