Kolumni: Hyvää ja tuloksellista uutta vuotta

Uusi vuosi tuo tullessaan aina tunteen siitä, että kaikkea uutta ja kivaa voi tapahtua. Se on oikeastaan ihana tunne, uuden odottelua ja samalla peilausta edelliseen vuoteen. Kaikkialla on viime vuoden puolella tehty vuosisuunnitelmia ja talouslaskelmia parhaan tiedon ja ennustajalahjojen mukaan, yritetty miettiä, miten voimme vastata tulevaisuuden eri haasteisiin.

SuPer aloittaa uuden vuoden herätellen työnantajien ajatuksia työolojen parantamiseksi. Miten voimme tehdä työstä houkuttelevaa ja mielekästä, sillä sitähän se parhaimmillaan on. Nyt monissa paikoissa taloudellinen tilanne on johtanut siihen, että superilaisten työnkuvaa on laajennettu. Hoidettava saa entistä vähemmän hoitajan aikaa, kun osa työajasta menee tukipalveluiden tekemiseen, siivoukseen, pyykinpesuun ja ruoan laittamiseen. Tämä työtapa on kuitenkin käytetty loppuun, eikä se tuota haluttua tulosta. Voisi melkein todeta, että samaan aikaan kun halutaan, että hoidettavat asuvat pidempään kotona ja kuntoutuvat, lapset saavat parempaa kasvatusta ja koulutusta ja sairaalassa hoitoajat lyhenevät, kurjistetaan superilaisten mahdollisuutta toimia näiden tavoitteiden mukaisesti.

Muutetaan me toimintoja ja mahdollistetaan hyvä hoito. Superilaiset ovat hoitotyön ammattilaisia ja työskentelevät hyvin erilaisissa olosuhteissa. Kuitenkin kaikille yhteinen tekijä on, että superilaiset tekevät hoitotyötä, tukipalveluihin on omat ammattilaisensa. Meillä on monia työpaikkoja, joissa voidaan hyvin. Työ on mielenkiintoista, työnantaja arvostaa osaamista eikä aseta siihen keinotekoisia esteitä. Näissä työpaikoissa hoitotyön kehittäminen kuuluu toimintatapoihin, niissä on positiivinen meininki, joka taas johtaa tulokselliseen työhön. Työntekijöillä on ammatti-identiteetti kohdallaan, ja he tekevät työtä ammattitaidolla ja sydämellä.

Miksi näiden työpaikkojen toimintatapoja ei saada monistettua kaikkialle? Monet keksivät useita syitä, mutta nyt nämä syyt olisi syytä laittaa romukoppaan ja ottaa paremmat työkäytännöt haltuun. Kun superilaisilta on kysytty, miten he itse parantaisivat työolojaan, on melkein kaikkien vastaus, että lisäämällä lähi- ja perushoitajien määrää, arvostamalla koulutuksessa tullutta osaamista sekä selkeyttämällä työnkuvaa. Tämä tulee aina ilmi, riippumatta siitä, missä ollaan töissä. Vastauksista voidaan myös päätellä, miten superilaiset kokevat työhönsä liittyvät ongelmat. Hoito- ja hoivatyö tehdään yksilön tarpeista lähtien, ja se on koko ajan läsnä olevaa työskentelyä. Hoidon tarve määräytyy työpaikkakohtaisesti. Siis se, mitä hoitoa, hoivaa, kasvatusta tai muuta vastaavaa siinä paikassa on tarjolla ja mitä siellä vaaditaan. Yhteistä on vain se, että työ sitoo hoitajan hoidettavaan. Aikaa pitäisi antaa enemmän hoidettavalle, mutta kun muut jo odottavat vuoroaan, kiire ja riittämättömyyden tunne ovat tilanteen välitön seuraus.

Yksi hoitaja ei kykene hoitamaan montaa ihmistä yhtä aikaa. Tarvetta on niin henkilöstömäärän lisäämiseen, osaamisen arvostamiseen kuin työnkuvien selkiyttämiseen, jotta saadaan aikaan paras mahdollinen tulos. Superilaiset työskentelevät moniammatillisissa työpaikoissa. Kaikkien työpanosta tarvitaan ja nyt olisi hyvä ottaa kaikkien osaaminen täysimääräisesti käyttöön. Siis ei enää keinotekoisia kieltoja osaamisen käytöstä.

Tehdään tämä muutos yhdessä, SuPerin arvojen mukaan rohkeasti, vastuullisesti ja kunnioittaen.
 
Terveisin, Silja