Kolumni: Hoitotyö muuttuu ja sinä siinä mukana
Nykyään, kun mediassa on varsin negatiivisia uutisia hoitopaikoista ja hoidon laadusta, moni tulee ajatelleeksi, että tämä työ on surkeaa. Väitän sen olevan todella palkitsevaa ja erittäin kiinnostavaa.
Oletpa sitten töissä millä hoitotyön osa-alueella tahansa, yhteistä kaikelle on, että moni on todella kiitollinen, että juuri sinä olet olemassa. Työnluonne kun on sellainen, että niin hoidettava kuin hänen omaisensa ja lähimmäisensä ovat kiitollisia juuri sinulle. Aina ei tietenkään hommat mene ihan putkeen ja tulee jos jotakin säätämistä matkan varrella, mutta niinhän se on kaikissa töissä.
Kyse on niin usein siitä kuulusta henkilöstömitoituksesta, joka vaikuttaa siihen, miten kykenee antamaan aikaa hoidettavalle ja muille. Miten osaa itse olla tyytyväinen oman työn tulokseen? Aina silloin tällöin kannattaa miettiä itse tykönään, kuinka arvokasta työtä tekee ja miten ammattimaisesti asioita hoitaa.
Superilaisten hoitotyön ammatti-identiteettiä voi kuvata sanomalla, että hoitoa, hoivaa, kasvatusta ja ohjaamista tehdään lämmöllä ja sydämellä ja silti piinkovalla ammattitaidolla. Vai miten sinä kuvailisit työtäsi? Kuinka monta kertaa olet kuunnellut, auttanut, hoitanut ja ollut vain vierellä, saanut hoidettavan uskomaan, että hän kykenee ja voi, iästä tai muusta riippumatta? Hoidettava ihminen on aina jotenkin altavastaaja hoitajaan nähden, hän kun tarvitsee sinua. Tässä on myös hoitotyön palkitseva asia. Juuri sinä olet usein ratkaissut hoidettavan pulman, juuri sinä olet auttanut ja hoitanut voimavaralähtöisesti. Hoitotyössä on monia eri ulottuvuuksia tehohoidosta vierellä kulkemiseen ja niissä kaikissa tarvitaan ammattitaitoa.
Lähihoitajan eettisessä ohjeessa on kirjattu se, joka on hyvä muistaa koko työuran ajan: ”Lupaan noudattaa ammattieettisiä periaatteita ja salassapitovelvollisuutta, kehittää ammattitaitoani sekä edistää oman työyhteisöni hyvinvointia.” Tässä on tiivistetty, mitä hoitotyö on. Työssämme saamme kuulla ja nähdä asioita, jotka ovat hyvin arkaluonteisia ja erittäin yksityisiä, on sitten kyse lapsesta tai aikuisesta. Tässä lauseessa on myös todettu se, että työmme muuttuu ajassa. On hyvä pysyä selvillä viimeisistä tiedoista ja taidoista, sillä vain siten voi omaa työtään myös kehittää. Vierivä kivi ei sammaloidu. Et tylsisty työhösi, vaan löydät siitä aina jotain uutta ja mielenkiintoista ja kehität sitä.
Tietty raja on tällekin ylistykselle superilaisten hoitotyön ihanuudesta. Korjattavaa on niin työnkuvassa kuin palkassakin. Henkilöstöä voisi olla enemmän, työ on ajoittain todella kiireistä ja palkkakin voisi olla parempi, mutta jos aina vain surkuttelee, tekee työstään niin raskaan, että oma jaksaminen on koetuksella eikä näe sitä hyvää, joka työssä on.
Kaikesta huolimatta väitän, että hoitotyö on mielenkiintoista, palkitsevaa ja todella muuttuvaa ja siksi se vaatii myös tietojen ja taitojen päivittämistä kuten nykyään kaikki ammatit. Vaadi siis myös työnantajalta, että pääset ammatillisiin koulutuksiin, sillä hoitotyöstä on moneksi. Työ muuttuu ja sinä siinä mukana.
Silja Paavola
Kirjoitus on julkaistu SuPer-lehdessä 11/2019, www.superlehti.fi.
