Kolumni: Hoitajapulan ratkaiseminen on arvokysymys

Kun kirjoitan tätä kolumnia, en vielä tiedä, millainen tilanne neuvotteluissa on, kun lehti ilmestyy maaliskuun alussa. Varmaa on vain se, että kaikkia sopimuksia ei ole saatu pakettiin. Julkisella puolella moni asia saattaa olla auki, yksityinen sektori on vasta aloittanut neuvottelut. Neuvottelujen etenemistä onkin hyvä seurata SuPerin verkkosivuilta ja somekanavista.

Työmarkkinoilla täytyy syntyä sitä kuuluisaa painetta, jotta saadaan ratkaisuja. SuPer on jo monta vuotta kertonut alan epäkohdista, joita jäsenet ovat tuoneet julki: Kiireestä ja sen seurauksena tulevista ongelmatilanteista. Siitä, ettei avoimena oleviin työpaikkoihin saada hakijoita. Olemme nostaneet esiin koulutuksessa tehdyistä leikkauksista seuranneet ongelmat.

Lähihoitajan sumentunut työnkuva vaatii korjaamista. Työn pitää olla monipuolista ja työntekijää haastavaa. Se on se suola, joka tässä työssä pitää ihmiset mukana. Liian moni organisaatio aliarvioi vieläkin superilaisten osaamista ja sillä tavalla estää ammatillisen kehittymisen, tai liiketaloudellisista syistä tekee työstä ammatillisesti alisuorittamista. Turhia raja-aitoja eri ammattien kesken on hyvä ravistella ja kaataa, sillä tulevaisuuden sote-sektorilla on enemmän töitä kuin on työntekijöitä. Alalta eläköityy jatkuvasti paljon ammattilaisia.

Hoitajapula on kaikkialla, missä superilaisia on töissä. Alalta puuttuu nyt pito- ja vetovoima. Meitä on kuultu ja jotakin on tehtykin, mutta ei riittävästi.  Ala tarvitsee kunnon korjauksen.

Mutta ei heitetä tuhkaa päällemme, tiedämme kyllä, kuinka hyvä ammatti tämä on. Nyt on kyse siitä, miten ne vauriot, joita on tehty, pitää korjata. Me tiedämme, miten vauriot korjataan ja kyllä se maksaa. Alalla on työvoimapula, on siis otettava käyttöön palkankorotukset tai muut toimenpiteet. Vastaus ei voi olla, ettei meillä ei ole varaa tähän. Hoitoalan työntekijäpulan ratkaiseminen on yhteiskunnassa arvokysymys.

Superilaisten moninaiset työtehtävät ovat pitkälti lailla ja asetuksilla säädeltyjä. Lähihoitajan tutkinto on nimikesuojattu ammatti. Työsarka on vaativa. Me tiedämme miten vaativaa työtä teemme, kuinka hyvinvointipalvelut ja niiden tuottaminen ovat pitkälti superilaisten työn tulosta. Emme väheksy yhdenkään muun ammattikunnan tarpeellisuutta tai osaamista, mutta lähihoitajan työnkuvaan, palkkaan ja työolosuhteisiin on nyt saatava muutos. Ne ovat asioita, joiden puolesta kannattaa taistella. Vain siten saamme parannettua hoitoalan pito- ja vetovoimaa.

Pidetään huolta toisistamme ja muistetaan kysyä uudelta työkaverilta tai opiskelijalta, että olethan sinä jo superilainen?

Terveisin,

Silja