Kolumni: Ammattitaito opitaan kunhan vain on ohjaajia, joilla on aikaa
Monesta saattaa tuntua ärsyttävältä, kun useaan kertaan vuodessa kirjoitan ammattitaidosta ja ammatti-identiteetistä. Se on kuitenkin kaiken työmme perusta ja olemassaolomme oikeutus. Koulutuksemme on laadukasta ja sisällöltään hyvää. Miksi sitten pauhaan siitä niin paljon?
Taustalla on se 190 miljoonan euron säästö, jonka tämä hallitus meille lykkäsi. Toisen asteen koulutuksista lähihoitajatutkintoja on eniten, ja siksi säästötavoite osuu kipeimmin meihin. Säästö tulee oletettavasti tarkoittamaan koulussa olevien opiskelijoiden teoriatuntien vähentämistä, jolloin työssäoppimisjaksolle tullaan entistä vihreämpänä. Työpaikkaohjaajalle jää silloin suuri opetusvastuu.
Sanon todellakin opetus, sillä sitähän se on, ja sitä tulee olemaan entistä enemmän. Juuri siksi on viimeistään nyt pidettävä huoli siitä, että ohjaamiselle ja opettamiselle jää aikaa. Normaaliahan on, että jos työpaikalla on opiskelija ja joku työntekijä poissa, sijaista ei oteta. Toisaalta annetaan lisäpotilaita, asiakkaita tai muita lisätöitä sillä verukkeella, että paikallahan on opiskelija. Vaikka tämä on muodostunut käytännöksi, nyt sille on pistettävä stoppi.
Nyt sitten toteatte, että helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän tämän ongelman, mutta nyt jos koskaan on superilaisten puhallettava yhteen hiileen. Opiskelijalla on oikeus saada opetusta ja ohjausta. Hänellä on oikeus olla epävarma ja jopa tehdä virheitä. Tässä on jutun ydin: ohjaaja, joko henkilökohtainen tai työvuoroon nimetty, on vastuussa opiskelijan tekemistä virheistä. Älä siis suostu siihen, että et saa tarpeeksi aikaa ohjaukseen ja toimintojen tarkistukseen varmistaaksesi, että mitään vaarallista ja ikävää ei tapahdu. Selkeät vastuut varmistavat myös opiskelijan oikeusturvan.
Hyviä ja osaavia lähihoitajia tarvitaan, jotta taataan laadukas potilas- ja asiakasturva. Tällä kaikella on pitkät seuraamukset muutenkin. Meidän palkkauksemme perustuu työn vaativuuteen. Näin tulee olemaan tulevaisuudessakin. Jos koulutustaso laskee, tehtävät eivät voi olla yhtä vaativia, joten muutoksen vaikutus palkkaan on suuri. Tällä taas on merkitystä sille, ketkä haluavat opiskella alaa. Eli kun arvostamme omaa työtämme, haluamme, että sitä jatkaa yhtä ammattitaitoinen ja saman ammatti-identiteetin omaava superilainen kuin itse olemme.
Pidetään kaikesta huolimatta lippu korkealla, sillä meidän työmme ansiosta meillä on laadukas hoito, hoiva ja kasvatus vauvasta vaariin.
Terveisin, Silja