Kolumni: Ammatti vaatii ammattitaitoa

SuPer teki muutama vuosi sitten selvityksen, jolla oli otsikon nimi: Ammatti vaatii ammattitaitoa. Siinä selvitettiin, miten vaativaa, laaja-alaista ja monipuolista osaamista tarvitaan meidän työssä. Aihe ja otsikko eivät voisi paremmin sopia aikaan nytkin. Superilainen ammatti on vuosien saatossa ollut vuoristoradassa milloin mistäkin suhdanteista johtuen. Työn tärkeyden tunnistaa kuitenkin jokainen, kun miettii sen laajaa kokonaisuutta. Oletpa töissä missä tahansa, niin työtäsi ohjaavat lait, asetukset ja työpaikan omat käytännöt ja säännöt.

Jos halutaan, että opiskelijoita ja tulevaisuuden työntekijöitä riittää, pitää jokaisen työnantajan antaa ammattilaisten käyttää osaamistaan ja kehittyä työssään. Edelleen meillä on organisaatioita, jotka eivät näin toimi. Tulossa on jopa laki, joka ruineeraa tätä osaamisen käyttöä. Laki hoidon tarpeen määrittelemisestä sote-keskuksissa on älytön ammattitaidon hukkaputki.

Olen kiertänyt monia satoja työpaikkoja työelämäni aikana. Sataprosenttisen varmaa on, että siellä missä superilaiset ovat saaneet käyttää ammattitaitoaan ja kehittyä ammatissaan ei nytkään ole työntekijäpulaa.

On surkuhupaisaa, jos oletetaan tähän ammattiin ja ammattitaitoon päästävän osakoulutuksella. Juuri tutkinnon suorittanutkin on aina noviisi alallaan. Mutta emme silti vähättele uutta kollegaa, vaan vertailemme tietojamme ja opimme häneltä. Kukaan ei silti ole seppä syntyessään.

Ammattimme muuttuu ajassa. Siksi kukaan ei ole koskaan valmis. Tämä tarkoittaa, että työssä on opeteltava uusi toimintoja ja toimintatapoja ja tunnettava uusia lakeja ja asetuksia. Meillä on jo nyt paljon digitaalisten yhteyksien kautta tehtävää hoitoa, kuntoutusta, ylläpitävää jumppaa, keskusteluja ja lääkkeenoton tarkistuksia. Se, mikä ei muutu, on työ, jota tehdään ihmiseltä ihmiselle, vuorovaikutuksessa ja tässä hetkessä.

Vuorovaikutuksessa huomataan erilaiset muutokset ihmisessä, seurataan lääkitystä, luodaan uskoa siihen, että ihminen pystyy ja kykenee. Luodaan toivoa, itseluottamusta, oppia. Tai ollaan apuna silloin, kun asiakas ei itse kykene. Tähän kaikkeen tarvitaan ammattitaitoa - ei vain auttamisen halua ja lämmintä sydäntä.

Työmme vaatii ammattitaidon ylläpitämistä, love-tenttien suorittamista, kasvatusalan uusiempien tuulien seuraamista, jotta hyvä osaaminen on ja pysyy. Mutta on myös hyvä huomata, miten tärkeä saatat olla hoidettavalle Samuli Edelmanin biisin sanoin:

”Käännän väsyneet kasvoni sinuun ja jaksan taas
Sinä valutat voimasi minuun niin kuin nukkuvaan
Se saa silmäni auki ja jalkani nousemaan - Sinä olet aurinko.”

Terveisin,
Silja