Kolumni: Kun nostimme kissan pöydälle
Meillä on suomen kielessä upeita sanontoja. Yksi erinomainen on, että nostetaan kissa pöydälle.
Superilaiset ja SuPer liittona on jo monta vuotta nostanut kissan pöydälle ja puhunut julkisuudessa vanhushoivan kriisistä. Tätä kirjoittaessani on kulunut tasan vuosi siitä, kun kaikki saivat lukea ja kuulla, kuinka syvä se kriisi on. Silloin syntyivät myös käsitteet hoivakriisi ja haamuhoitaja.
Hoivakriisiä on nyt vuoden verran hoidettu aluehallintoviraston, Valviran ja muiden viranomaisten toimesta. Tilannetta on seurattu tiiviisti, ja jossakin se on parantunutkin. Edelleen jäseniltämme tulee kuitenkin viestejä huonosta hoidonlaadusta. Tämä on ikävää ja haastavaa. Huolet otetaan huomioon ja tosissaan. SuPer tekee valvontapyyntöjä, ja käymme yritysten ja kuntien ynnä muiden viranomaisten kanssa vuoropuhelua, jotta tilanne paranisi.
Tiedämme, että moni superilainen tekee todella hyvää hoitotyötä, on ammatistaan ylpeä ja osaava. Tiedämme senkin, että tämän negatiivisen asian kanssa vellominen on monelle todella raskasta.
Olemme kuitenkin todenneet, että vanhushoivan kriisi on nyt saatava hoidetuksi, aivan liian kauan on menty väärään suuntaa. Kaikki tietävät, että Suomen vanhusväestön määrä kasvaa todella nopeasti. Nyt ei enää voida todeta, että rationalisoidaan töitä. Ei, nyt tarvitaan tukityöntekijät tekemään työt, jotka nyt on laitettu hoitotyöntekijöille.
Samalla tarvitaan tekoja, jotta työntekijät pysyvät työpaikoissa. Tarvitaan myös työn arvostusta ja kunnollista, asiantuntevaa johtamista kaikilla tasoilla. Riittävä rahoitus takaa sen, että nämä asiat voidaan toteuttaa. Puhuttu on pitkään, nyt tarvitaan tekoja.
Moni sanoo, ettei henkilöstömitoitus ole avain hyvään hoidon laatuun. Silti lähes kaikissa valvontailmoitusten vastauksissa on todettu liian pieni hoitajamäärä tai on kiinnitetty huomiota kouluttamattomien määrään. Kaikki tietävät, että koulutettu hoitaja havainnoi tilanteet aivan eritasoisesti kuin kouluttamaton. Kyse on potilas- ja asiakasturvallisuudesta.
Kukas kissan hännän nostaisi, jollei kissa itse? Tämä on toinen hyvä, suomalainen sanonta.
SuPer haluaa nostaa ja arvostaa ammattitaitoa. Olemme tätäkin asiaa jo vuosia vieneet eteenpäin ja nyt siihen on vastattu, edes osittain. Karsivat soveltuvuustestit opiskelijoille tulevat takaisin. Koulutus on ammattitaidon ydin, sen pitää olla laadukasta ja innoittavaa. Koulutuksen tasoon on kiinnitettävä enemmän huomiota.
Olemme olleet huolissamme erityisesti teoriakoulutuksesta, jota on karsittu paljon, kun on luultu, että opiskelija kykenee opiskelemaan itsenäisesti ja omaksumaan teoriatiedon vailla alkutietämystä. Tällainen opiskelu on lähes mahdotonta. Opiskelijalla pitää olla joku, jolta kysyä ja varmistaa, onko ymmärtänyt asian oikein.
Koulutuksen nykytilanne huolestuttaa niin opettajia kuin työpaikkaohjaajia ja myös työnantajia. Eikä ole oikein, että vastavalmistunut huomaakin työhön tullessaan, että omaa liian hatarat teoriatiedot. Kukaan ei edes oleta, että vastavalmistunut työntekijä olisi heti valmis ammattiinsa. Kunnollisella perehdytyksellä on iso osa, mutta myös koulutustasolla.
Pidetään siis edelleen huoli työnkuvasta, työoloista ja koulutuksen laadusta, sillä ne osaltaan määrittävät miten hyvin viihdytään työssä, mitä siltä odotetaan ja miten sitä kehitetään. Sillä se erikoisuus on olemassa, että työssä viihdytään ja työtä arvostetaan, mutta silti sieltä halutaan pois.
Kohti kevättä neuvotteluiden lomassa!
Terveisin,
Silja Paavola
