Kaikki haluavat yhteiskuntasopimusta – sisällöstä neuvotellaan

Työmarkkinakeskusjärjestöt hakevat nyt yhdessä hallituksen kanssa pohjaa yhteiskuntasopimukselle, jonka tarkoituksena on parantaa Suomen kilpailukykyä ja nostaa työllisyyttä. Tavoitteet ovat yhteiset. Ydinkysymys on, millä keinoilla kilpailukyky ja työllisyys todellisuudessa nousevat?

Ammattiyhdistysliikettä on syytetty siitä, ettei se ymmärrä, miten syvässä lamassa Suomi on. Tosiasiassa ammattiyhdistysliike on jo pitkään ollut huolissaan Suomen talouden kehityksestä sekä työttömyyden kasvusta. Työmarkkinajärjestöt ovat yrittäneet elvyttää Suomen taloutta tekemällä useita maltillisia palkkaratkaisuja ja kattavan eläkeuudistuksen.  Myös koulutusta on uudistettu vastaamaan paremmin työnantajien tarpeita.

Julkisten palveluiden palkkakustannuksia on moitittu liian suuriksi. Täytyy muistaa, että julkiset palvelut tukevat myös vientiteollisuuden menestymistä. Ilman päivähoitoa, vanhustenhoitoa tai terveydenhuoltoa ei myöskään vientiteollisuudella ole toimintamahdollisuuksia. On väistämättä otettava huomioon, että vanhusväestön määrä kasvaa ja hoitohenkilökuntaa tarvitaan entistä enemmän, jotta vanhuksille voidaan turvata hyvä hoito. Myöskään varhaiskasvatuksen merkitystä ei saa unohtaa ongelmien ennaltaehkäisyssä. Säästöt varhaiskasvatuksessa kostautuvat myöhemmin kasvavina kustannuksina.

Ratkaisuksi kilpailukyvyn ja työllisyyden elvyttämiseksi on esitetty työajan pidentämistä. Kategorisesti tehtynä työajan pidentäminen ei tuota mitään. Päinvastoin sillä voi olla haitallisia vaikutuksia. Jos työaikaa pidennetään tai lomia lyhennetään, se vaikuttaa jaksamiseen, lasten päivähoidossa viettämään aikaan sekä koululaisten yksinoloon. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen vaikeutuu. Loma-ajan lyhentämisellä on suoraan työttömyyttä lisäävä vaikutus, kun määräaikaiset jäävät ilman työtä.

Yhteiskuntasopimus tarkoittaa väistämättä sitä, että työntekijöiltä odotetaan jälleen vastaantuloa talouden elvyttämisessä. Se ei kuitenkaan saa olla vain joustamista yhdeltä suunnalta. Esimerkiksi työurien pidentäminen vaatii sitä, että työnantajat todellisuudessa palkkaavat myös vanhempia työntekijöitä ja arvostavat heidän osaamistaan. Yhtä lailla, kun eletään huonoja aikoja taloudessa, myös sijoittajien ja omistajien on tyydyttävä pienempiin voittoihin ja hyvien aikojen koittaessa palkattava enemmän työntekijöitä. ”Talvisodan henki” koskee kaikkia, ei vain pienituloisia ja työttömiä.
 

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer