Mielipide: Hoitajien palkankorotukset: valtiontalouden tuho vai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen?

Julkisen sektorin palkankorotukset, erityisesti hoitajien, ovat aiheuttaneet suurta hämmennystä työmarkkinoilla, vaikka edelleen on olemassa selkeä tarve hoitajien palkkakuopasta nousemiselle. Selkeä tarve on myös alan veto- ja pitovoiman parantamiselle sekä palvelujen saatavuuden turvaamiselle. Ovatko hoitajien palkankorotukset todella syynä valtiontalouden romahtamiseen, kuten väitetään, vai onko syytös vain poliittinen savuverho, jolla halutaan peittää säästötoimien ja työelämän heikennysten todelliset syyt?

Suomen talous ei ole niin hauras, että hoitajien palkankorotukset voivat kaataa sen. Päinvastoin Suomen taloudella ei ole varaa siihen, että kansalaiset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa eivätkä työikäiset ole mahdollisimman tehokkaasti työmarkkinoiden käytettävissä. Jos jatkossa iso osa keski-ikäisistä hyvän koulutuksen ja työkokemuksen omaavista naisista on kotona hoitamassa läheisiään, on se valtavan iso menetys Suomen työmarkkinoille ja maan taloudelle. Kukaan tuskin todellisuudessa uskoo, että hoitajien pitäisi olla alipalkattuja tai että julkisen ja yksityisen sektorin palkkojen välillä pitäisi olla suuri ero.

Hoitajat leimattiin syntipukeiksi jo hallitusneuvotteluissa. Jos julkisen sektorin palkankorotukset ovat syynä maan talouden romahdukseen, miksi samaan aikaan heikennetään työlakeja, sosiaaliturvaa, työttömyysturvaa ja tehdään työtaistelut lähes mahdottomiksi? Herää kysymys, syytetäänkö hoitajien palkankorotuksia valtiontalouden tilasta vain siksi, että se on helppo kohde ja saadaan halutut työelämän heikennykset toteutettua ilman kunnollista keskustelua niiden tarpeellisuudesta. Vastuuta tuntuu olevan vaikea kantaa päätöksistä, joiden moni tietää romuttavan yhteistyön, jota on pitkään tehty työelämän kehittämiseksi.

Lailla määritetty vientivetoinen palkkamalli, jota tarjotaan jatkossa palkankorotusten katoksi, on julkiselle sektorille mahdoton hyväksyä. Tämän ymmärtävät kaikki, myös päättäjät. Suomessa on noudatettu paria viime kierrosta lukuun ottamatta vientivetoista palkkamallia. Mikäli vientialojen määrittämä palkkakatto tulisi lakiin, hoitajien palkat jäisivät jälkeen vientialojen kehityksestä. Tämän vuoksi tulee jälleen aika, jolloin palkkoja on nostettava kunnolla ylös, sillä palkkakuoppaan ei voida jäädä.

Kukaan ei varmasti halua kouluttamatonta ja ammattitaidotonta hoitajaa hoitamaan itseään tai läheisiään. Osaamisvaje on riski myös työntekijälle. Kaikki haluavat laadukasta ja hyvää hoitoa. Yleisesti tunnettu tosiasia on myös se, että laatu ja osaaminen maksavat. Miksi tätä tosiasiaa ei tunnusteta, kun kysymys on hoitotyöstä?

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer