Kolumni: Ei se työ tapa, vaan työtapa
Ensimmäinen Q on eletty hyvinvointialueilla ja kunnissa itsenäisinä toimijoina. On hyvä hetki tarkastella, mikä on mennyt työntekijöiden kannalta hyvin ja mikä vaatii petraamista. Uutisista olemme lukeneet, kuinka hyvin muutos on sujunut hallinnollisesti. Hallinnolliset muutokset näkyvät superilaisille monilla tavoin: Edunvalvonnassa luottamusmiehet ovat vaihtuneet ja hyvinvointialueilla myös työnantajat ovat muuttuneet. Mikään ei ole vielä valmista. Hallinto muuttuu ajassa, mutta suurin kiire on muuttaa työnkuvaa ja työtapoja. Henkilöstöpula on niin suuri, ettei hukkapätkille ole aikaa.
Työnkuvaan ja työtapaan on tultavakin järkeviä muutoksia. Hoitajien työnkuvasta on ministeriötason päätös: Tutkinnon suorittaneet sote-alan ammattilaiset tekevät koulutustaan vastaavaa työtä. Hoidettavat on nostettava keskiöön. SuPer on vuosia puhunut siitä, että voimavaralähtöinen ja kokonaisvaltainen hoitaminen, kuntouttaminen ja ohjaaminen ovat työn sisältö. Tukitöihin tarvitaan muita ammattilaisia.
Hoitaminen työnä on laaja-alaista. Sen sisältö riippuu paljon siitä, missä kukakin työskentelee. Erikoissairaanhoidossa työ on hyvin erilaista kuin vammaispuolella. Molemmissa tarvitaan hoitoa ja hyvää ammatillista osaamista, ja ehdottomasti halua olla työssä juuri sillä osa-alueella. Vastakkainasettelua ei kaivata, vaan työnkuva vain on erilainen. Molemmista osa-alueista saadaan joko houkutteleva tai poistyöntävä. Työnkuva ja työtapa vaikuttavat siihen, minkälainen fiilis työstä tulee. Ja juuri se fiilis tekee työstä parhaimmillaan haluttavaa ja mielenkiintoista.
Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa on tehty myös muutoksia. Lastenhoitajien määrää on haluttu vähentää, vaikka kenenkään toiveena ei varmaankaan ole, että lastenhoito jäisi vähemmälle. SuPer on painottanut, että erityisesti pienimpien, alle kolmevuotiaiden, lasten ryhmässä on oltava kaksi toisen asteen ammatillisen perustutkinnon suorittanutta lähihoitajaa tai lastenohjaajaa, jotka ovat nykyisiä tutkintonimikkeitä. Pedagogiikka on aina läsnä, sillä se on arjen pedagogiikkaa. Lähihoitajat ovat läsnä kaikissa tilanteissa, ja hoidon lisäksi lähihoitajat myös kasvattavat ja ohjaavat lapsia joka päivä.
Koulussa on varmasti ajoittain perustelua käyttää kahta opettajaa kuten on perustelua käyttää koulunkäynninohjaajia monessakin tilanteessa. Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu siitä, että kaikki eivät ole oppineet lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan kuten peruskoulun tavoitteena on ollut. Myös se on noussut esille, että luokassa saattaa olla monta sellaista oppilasta, jotka tarvitsevat rinnalla kulkijaa päästäkseen tavoitteisiin. Koulunkäynninohjaaja on silloin hyvä valinta.
Summa summarum. Tutkinnon suorittanutta työntekijää ei pidä aliarvioida, vaan työnkuva ja työtapa on tehtävä sellaisiksi, että se houkuttelee alalle.
Terveisin,
Silja