Blogi: Työntekijän suojelusta kohti työnantajan suojelua?

Maan hallitus on tekemässä mittavia työelämäheikennyksiä ja haluaa mm. sallia määräaikaisen työsopimuksen tekemisen vuodeksi ilman perustetta, lyhentää lomautusilmoitusaikaa ja poistaa yhteistoimintaneuvottelut lyhyemmissä, alle 90 päivän lomautuksissa. Lisäksi hallitus haluaa poistaa pienissä yrityksissä työntekijän takaisinottovelvollisuuden. Kaikki nämä heikennykset tulevat edetessään siirtämään yrittäjälle kuuluvaa riskiä työntekijöiden ja yhteiskunnan kannettavaksi, mutta millä perusteella?

Työsopimuslakia koskevien uudistusten taustalla on visio tarpeesta madaltaa työnantajien kynnystä rekrytoida työntekijöitä, ja keinona tähän pääsemiseksi esitetään muun muassa irtisanomisen helpottamista. On huomionarvoista, että Suomessa työsuhdeturvan taso ei kuitenkaan tutkimustiedon valossa ole erityisen korkea (lähde: OECD:n työsuhdeturvaa koskevat indikaattorit). Heikennyksissä kyse onkin enemmän ideologisesta tavoitteesta sekä pienyrittäjien pitkäaikaisten toiveiden toteuttamisesta.

Yrittäjien suulla usein valitetaan laiskoista ja saikuttavista työntekijöistä, mutta on muistettava, että tämä on vain yksi näkökulma muiden joukossa. Lähihoitajan näkökulmasta potkut voi jo nykyisellään saada suhteellisen helposti ja työsuhteen päättämistilanteet ovat työpaikoilla arkipäivää. Mukaan mahtuu tilanteita, joissa kaikki ei ole mennyt oppikirjan mukaan, vaikka työsuhteen päättämistä koskevat säännöt ovat sinänsä selkeät ja tulkinnat vakiintuneet.

Joskus perusteet epätoivotun, kuten sairastelevan tai omia oikeuksiaan ajavan työntekijän irtisanomiselle hankitaan järjestämällä kyselykierroksia työyhteisössä, kun havaitaan, että työntekijä käy työnantajalle kalliiksi. Moni saa potkut myös siten, että työnantaja etenee työntekijästä muodostuneiden ennakko-oletusten perusteella kuulematta aidosti työntekijää tai hankkimatta päätöksenteon pohjaksi tarvittavia selvityksiä. Jos kuulemistilaisuus järjestetään, se järjestetään tyypillisesti samana tai seuraavana päivänä. Irtisanomisilmoitus on laadittu valmiiksi, vaikkei tämä ole tarkoitus. Irtisanomisen perusteita ei selvitetä työntekijälle sellaisella tasolla, että hän pystyisi puolustautumaan.

Toimimalla välinpitämättömästi ja luomalla työntekijälle väärinkohtelun kokemuksen työnantaja saa selvittää irtisanomisperusteita myöhemmin työntekijälle ja ammattiliitolle kirjallisesti. Päättämistä koskevissa säännöksissä ei ole kyse työnantajien ”hallinnollisesta taakasta”, vaan merkityksellisistä oikeusturvan takeista työntekijälle. Kyse on työntekijän toimeentulosta ja oikeusjärjestyksen turvaamasta mahdollisuudesta selvittää, onko lainsäädäntöä päättämistilanteessa rikottu. Tätä yksittäisen työntekijän näkökulmaa ei tule sivuuttaa, ja antaa sijaa mielivaltaisille ratkaisuille.

Valtatasapaino työmarkkinoilla voi horjua näillä uudistuksilla paljon laajemmin kuin mitä äkkiseltään ajattelisi. Kuilua työnantajien ja työntekijöiden välillä kasvatetaan entisestään, mikä ei ole toivottava kehityssuunta. Työlainsäädännön keskiössä on ja pitäisi myös jatkossa olla työntekijän, ei työnantajan, suojelu. Nyt fokus tuntuu kuitenkin siirtyneen jälkimmäiseen. Millaista yhteiskuntaa Suomeen halutaan tällä rakentaa?

Päivi Inberg
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer