Blogi: Mikä syö osan naisen eurosta?

Sukupuolten välinen tasa-arvo näyttää toteutuvan maassamme monissa asioissa, mutta silti naisen euroon kohdistuu jatkuvasti tekijöitä, joita ekonomistienkin olisi syytä tutkia tarkemmin. Se kuka keksii keinon siihen, miten naisen euro nostetaan tasa-arvoiseksi miehen euron kanssa, ansaitsisi Nobelin talouspalkinnon tai jonkin vielä arvokkaamman palkitsemistavan.

Naisen euroa ja erityisesti hoitajana toimivan naisen pienempää euroa perustellaan usein sillä, että kyseessä on kutsumustyö Florence Nightingalen pyyteettömään uhrautumiseen viitaten. Tämä perustelu koskettaa myös hoitoalalla työskenteleviä miehiä. On hienoa, että hoitotyö koetaan mielekkäänä ja ns. kutsumuksena ja alalle hakeudutaan edelleen, mutta on selvää, että työstä on maksettava asianmukaista palkkaa.

Naiset ansaitsevat keskimäärin 84 % miesten palkasta. Palkkaero johtuu monista tekijöistä, kuten sukupuolittuneista työmarkkinoista ja perhevapaiden epätasaisesta jakautumisesta. Naisen matalampaa euroa ainakin eläkkeellä selittää osin myös se, että he ovat perhevapailla miehiä enemmän. Mutta suurin syy on se, etteivät naisvaltaisten alojen palkat ole kehittyneet kuten olisi pitänyt. Samapalkkaisuustavoitteet ovat jääneet sanahelinäksi ja nyt vientivetoinen palkkamalli asettaa sille yhä suurempia haasteita.

Naisvaltaisten alojen palkkauksen ja työolojen tulee parantua nykyisestä. Lisäksi on otettava käyttöön muita ratkaisuja, muun muassa naisten turvatumpi työmarkkina-asema erityisesti työuran alussa. Työn ja perheen sekä koko elämän yhteensovittamista on tuettava ja luotava aitoja mahdollisuuksia hyvinvointiin.

SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg