Blogi: Koronavuosi on ollut hoitajille erittäin raskas ja taistelu jatkuu

Noin vuosi sitten korona alkoi kunnolla näkymään suomalaisten elämässä. Kukaan ei sitä pyytänyt kylään, se vaan tuli. Pieni virus on saanut todella paljon taloudellista pahaa aikaan, puhumattakaan inhimillisestä tuhosta sekä hämmennyksestä kaikkialla. Nyt sitä vastaan on taisteltu monin eri keinoin eikä taistelu ole vieläkään ohi, vaan taistelu jatkuu.  

Virusta vastaan on taisteltu yleisillä ohjeilla ja jopa valmiuslain voimalla. Valmiuslain pykälät kurmuuttivat ihan kunnolla superilaisia, sillä ne mahdollistivat muun muassa lomien siirtämisen. Yhtäkkiä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset olivat etulinjassa taistelemassa koronavirusta vastaan ja pitämässä yhteiskuntaa pystyssä. Ei ollut mahdollisuutta jäädä etätyöhön, vaan oli lähdettävä kohti uhkaavia tilanteita.

Alussa oli isoja ongelmia maskien ja muiden turvavarusteiden saatavuudessa ja ohjeet olivat sekavia. Moni koki jääneensä yksin kaaoksen keskelle. Oli tietoa, että tulee suojautua, mutta maskeja ei ollut riittävästi tarjolla ja niiden käytössä säästettiin. Oli myös ristiriitaista tietoa siitä, mikä maski on riittävän tehokas esimerkiksi riskiryhmiä hoidettaessa. Juuri nyt virusta vastaan taistelu jatkuu tuttuja tapoja noudattaen; turvavälit, käsien pesut, maskit sekä muut suojavarusteet ja toimet ovat käytössä ja onneksi nyt on myös rokotteet. 

Superilaiset ovat olleet vuoden todella kovassa paineessa työssään – vanhustenhoidossa, vammaistyössä, erikoissairaanhoidossa, mielenterveys- ja päihdetyössä, varhaiskasvatuksessa ja kaikilla muillakin sektoreilla. Osa on joutunut työskentelemään vuoden verran maskien ja muiden suojauksien kanssa, toiset ovat joutuneet kyselemään useaan otteeseen niiden perään. SuPer on koko vuoden painottanut, että superilaiset ovat omalla työllään ja ammattitaidollaan olleet monessa kohtaa etulinjassa torjumassa viruksen leviämistä. Voisi jopa todeta, että ilman superilaisten ammattitaitoa tilanne olisi ihan toinen, niin sairastumisten suhteen kuin kuolleisuudenkin.

Hoitohenkilökunta on venynyt monissa kohdin todella paljon, mutta vaihtoehtoa ei ole ollut. Hoitajille hoidettavan hyvinvointi on ehdottoman tärkeää ja jopa ammattieettinen kysymys. Tähän on nyt moni työnantaja luottanut. Kuminauha on nyt todella kireällä, joten jostain päin pitää höllentää tai antaa muutakin kuin sanallista kiitosta. Suomalainen sanonta ”Ei kissa kiitoksella elä” pitää nyt hyvin paikkansa, tarvitaan konkretiaa eli rahaa.

Jaksaminen on jo nyt pitkän kuormituksen jälkeen todella koetuksella ja tilanne jatkuu edelleen. Olen huolissani myös siitä, kuinka uupuneita hoitoalan työntekijät ovat, kun koronasta on selvitty jonakin päivänä. Työntekijöiden kokonaisvaltaiseen jaksamiseen tulee kiinnittää heti entistä voimakkaammin huomiota ja kääntää katse osittain myös koronanjälkeiseen aikaan. Ihmisten tulee olla työkykyisiä myös jatkossa ja terveitä ja hyvinvoivia eläkkeelläkin.

Silja Paavola, SuPerin puheenjohtaja