Blogi: Hallituksen työelämäheikennykset murentavat luottamusta

Työtä ei ole ilman työnantajaa, mutta ei myöskään yritystä ilman työntekijöitä. Työntekijöiden tulisi olla työnantajan suurin voimavara. Hyvinvoiva työntekijä, jota kuunnellaan ja arvostetaan, on myös työnantajan etu. Maan hallitus on tekemässä mittavia työelämäheikennyksiä, jotka lisäävät työelämän epävarmuutta, mutta eivät taio toivottua tuottavuusloikkaa, pidennä työuria tai lisää työllisyyttä.

Hallitus haluaa mm. poistaa henkilöperusteisen irtisanomisperusteen arviosta tällä hetkellä asiallisen ohella sovellettavan painavuuden kriteerin, ja tätä kautta alentaa irtisanomisen kynnystä. Työsuhteen päättämismenettelystä ja -perusteista on olemassa selkeät säännökset ja vakiintuneet tulkinnat. Kyse on irtisanomisarvioinnissa kokonaisharkinnasta kaikkien yksittäisten tilanteiden ollessa erilaisia eikä tästä päästä, vaikka työnantaja toivoisi pääsevänsä helpommalla.

Työnantaja pääsee kyllä laillisesti eroon työntekijästä, joka ei noudata omia velvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä. Tämä edellyttää kuitenkin työnantajalta vastuunottoa työnantajuudesta – on puututtava asioihin, kun ne tulevat tietoon, jos tähän on aihetta, ja perehdyttävä etukäteen työlainsäädännön perusteisiin samoin kuin muuhunkin yrittäjyyteen liittyvään lainsäädäntöön.

Alisteisessa asemassa oleva työntekijä tarvitsee suojaa ja on perusteltua edellyttää asianmukaista käytöstä työelämässä aivan kaikilta, myös työnantajilta. Jos kyse on siitä, että työnantajapuolella kaivattaisiin lisää tietoa ja panostusta työsuhdeasioita koskevaan koulutukseen, asia ratkennee tällä.

Työmarkkinoilla tarvittaisiin lisää yhteistyötä ja solidaarisuutta. Paljon voidaan tehdä mm. panostamalla yhteistyöhön, jämptiin johtajuuteen ja työntekijöiden työhyvinvointiin. Työsuhteen tulisi jatkossakin nojata lojaliteetille eli uskollisuudelle, jota ei rakenneta työnantajan mielivallalla.

SuPerin näkemyksen mukaan työpaikoilla tarvittaisiin työsuhdeturvan heikentämisen sijaan enemmän keskustelua ilman etukäteisoletuksia toisesta osapuolesta. Monilla työpaikoilla tämä edellyttäisi uudenlaisen keskustelukulttuurin luomista ja luottamusta. Tätä luottamusta hallituksen työelämää koskevilla heikennysesityksillä kuitenkin entisestään murennetaan. Työsuhdeturvan heikentäminen uhkaa myös vaikuttaa työntekijöiden tosiasiallisen oikeusturvan toteutumiseen paljon laajemmin – pelotevaikutuksen kautta.

Uskaltaako lähihoitaja jatkossa tuoda työpaikan epäkohtia esille ja vaatia omia oikeuksiaan, jos tästä voisi entistä helpommin seurata potkut? Jäisikö jatkossa liuta muitakin työntekijöiden oikeuksia toteutumatta samalla, kun vilpillisesti toimiva työnantaja saisi rauhassa jatkaa oman pillinsä mukaan tanssimista? Samalla jatkuvasti kasvavat oikeudenkäyntikulut uhkaavat oikeusturvan toteutumista, sillä harvalla tavallisella työntekijällä on itsellään ilman ammattiliiton tukea varaa selvittää väärinkohteluaan tuomioistuimessa. Ammattiliitot ovat olemassa myös siksi, että työntekijöiden ääni saadaan kuuluviin yhteiskunnassa ja oikeudet työelämässä toteutuvat.

Päivi Inberg
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer