Superilaiselle korvauksia työtapaturmasta
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta määräsi LähiTapiolan maksamaan superilaiselle lähihoitajalle työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiset korvaukset. Yhtiö oli maksanut työtapaturman perusteella lähihoitajalle korvaukset ansionmenetyksestä ja sairaanhoitokustannuksista vain neljän viikon ajalta. Lähihoitaja otti yhteyttä SuPeriin ja sai apua muutoksenhakulautakunnan valituksen laatimisessa. Muutoksenhakulautakunnan antamassa päätöksessä superilainen lähihoitaja saa korvaukset myös tämän neljän viikon jälkeiseltä ajalta.
Lähihoitajalle sattui työtapaturma lokakuussa 2016 hänen hoitaessa isokokoista, aggressiivista muistisairasta potilasta. Hoitotilanteessa potilas tarttui voimakkaasti lähihoitajan molemmista käsistä kiinni, eikä päästänyt tätä otteestaan. Potilas väänsi, puristi ja veti hoitajan kättä samalla, kun hoitaja yritti riuhtoa itseään vapaaksi potilaan otteesta.
Välittömästi tämän jälkeen hoitajalla esiintyi kipua peukalossa ja ranteessa. Seuraavana päivänä kipu levisi kyynär- ja olkapäähän ja kädessä esiintyi myös puutumista ja pistelyä.
Hoitavan lääkärin mukaan kyse oli tapaturmassa saadusta olkapunoksen hermorakenteiden vammasta. Vakuutusyhtiö maksoi hoitajalle korvaukset peukalon nyrjähdysvammasta neljän viikon ajalta. Yhtiö katsoi, ettei tämän jälkeenkin jatkunut yläraajan oireilu johtunut enää tapaturmasta, vaan kyse oli muusta sairausperäisestä oireilusta.
Valitus muutoksenhakulautakuntaan SuPerin avustuksella
Lähihoitaja otti vakuutusyhtiön kielteisen päätöksen saatuaan yhteyttä SuPeriin, jossa avustettiin valituksen laatimisessa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle.
- Keskityimme valituksessa muun ohella tapaturmakuvauksen täsmentämiseen. Muutoksenhakulautakunnan on vaikea ratkaista kysymystä vamman/sairauden ja itse tapaturman välisestä syy-yhteydestä, jos tapaturmailmoitus on täytetty puutteellisesti tai jos ensikäynnin lääkärinkirjaukset tapaturmasta ovat hyvin niukat, SuPerin edunvalvontayksikön lakimies Juho Kasanen sanoo.
Muutoksenhakulautakunta katsoikin päätöksessään, että tapaturmaa koskevan selvityksen perusteella lähihoitajalle on sattunut valituskirjelmässä kuvattu tapaturma, vaikka siitä on aluksi esitetty ylimalkaisemmat kuvaukset, jotka ovat sittemmin täsmentyneet.
- Usein valitusasteet ovat päätyneet pitämään vasta muutoksenhakuvaiheessa täsmennettyjä tapaturmakuvauksia epäuskottavina, mikäli alkuvaiheen tapaturmailmoituksessa tai lääkärin ensikäynnillä ei ole kunnolla dokumentoitu sitä, miten tapaturma sattui, Kasanen kertoo.
Kasasen mielestä tämä on huono asia vahingoittuneen oikeusturvan kannalta. Kyse voi olla puhtaasti siitä, ettei vahingoittunut ymmärrä sitä miten tarkasti tapaturmailmoitus tulisi täyttää. Kyse voi olla myös siitä, ettei lääkäri ole kirjannut käyntikertomukseen kaikkea mitä potilas on hänelle tapaturmasta kertonut.
Pian tapaturman jälkeen tehdyissä kuvantamistutkimuksissa ei ollut tullut esiin tapaturmaperäisiä löydöksiä. Myöhemmin tehdyssä hermoratatutkimuksessa todettiin kuitenkin vaurioita, jotka lautakunnan mukaan sopivat yhteen tapaturmatilanteen kuvauksen kanssa. Lautakunnan mukaan tällaisille lieville hermovammoille on ominaista, etteivät ne tule esiin alkuvaiheessa tehdyissä hermoratatutkimuksissa.
Muutoksenhakulautakunta vahvisti hoitajalla todetun lievän hermovamman olevan syy-yhteydessä tapaturmaan. Tapaturmayhtiö määrättiin maksamaan korvaukset myös tämän vamman osalta.