Yhteiskuntasopimuksen sisältöä kannattaa harkita tarkkaan

Yhteiskuntasopimuksesta puhuttaessa on liikaa keskitytty siihen, kuinka yksikkötyökustannuksia saadaan pienennettyä eli kuinka työntekijät ovat avainasemassa talouden elvyttämisessä, nimenomaan säästökohteina. Tästä on tullut itsestäänselvyys, jota ei kyseenalaisteta riittävästi. Se ei kuitenkaan ole ainoa keino nostaa kilpailukyä ja elvyttää taloutta.

Suomen tulee kilpailla entistä vahvemmin korkeatasoisella osaamisella, joka johtaa innovaatioihin. Ei tule uhrata mainetta korkean teknologian ja vahvan osaamisen maana – laadukkaan tuotannon maana. On pidettävä kiinni korkeatasoisesta koulutuksesta ja poistettava yrittämisen esteitä, jotta luodaan uusia  työpaikkoja ja keksitään uusia  tuotteita.

Vanhaan tuotantoon jämähtäminen ei ole ratkaisu. Suomen ongelma ei ole kallis työvoima vaan innovaatioiden puute ja markkinoinnin laiskuus. Esimerkiksi terveysteknologian jalostamisessa myös kuluttajakäyttöön löydetään varmasti uusia, suuriakin markkinoita. Ylipäätään myös kuluttajille suunnattujen tuotteiden keksimistä ja markkinoimista tulee lisätä vientiteollisuudessa.

On tärkeää luoda hyvät olosuhteet innovaatioille ja tehdä työn tekemisestä houkuttelevaa. Uskon vahvasti siihen, että kannustamalla työntekijöitä ja arvostamalla heidän osaamistaan, tuottavuuskin paranee. Nykyinen hallitus ei viestinnässään osoita ymmärtävänsä, missä tilanteessa moni suomalainen on, mutta kansalaisia vaaditaan ymmärtämään, missä tilassa Suomen talous on. Tilanne ei ole kovin vastavuoroinen. Työntekijä on yrityksen voimavara, kilpailutekijä, josta kannattaa pitää huolta, niin että hän haluaa tehdä kaikkensa organisaation menestyksen eteen. Tämä ei onnistu painostamalla eikä pakottamalla.

Suomen talouteen vaikuttavat myös merkittävät rakenteelliset ja toiminnalliset uudistukset, kuten esimerkiksi sote-uudistus. Suuret uudistukset on saatava ripeästi etenemään, eivätkä ne saa kaatua ns. reviirikiistoihin. Myös päättäjä- ja johtotasolla on luovuttava saavutetuista asemista, kun valtion ja kuntien talous niin vaativat. Sote-uudistuksen etenemistä on odottanut myös Euroopan komissio. On selvää, että Suomelta odotetaan toimia talouden kuntoonsaattamiseksi. Sote-uudistus kuuluu tähän keinovalikoimaan. Kuten myös eläkeuudistus, joka saatiin neuvoteltua suunnitellusti.

Ay-liikkeen leimaaminen mafiaksi ei ole reilua. Tosiasiassa ei ole olemassa mitään suurta vihollista nimeltään etujärjestöt. Työmarkkinajärjestöt edustavat kansalaisia: palkansaajia ja eri alojen osaajia. Järjestöillä on paras tietämys suomalaisesta työelämästä jäsentensä kautta. Työajan pidentämisen suhteen viesti jäsenistöltä on selkeä: ”Sehän olisi ihan järjetöntä. Jo nyt työvuoroa vaihtaessa vastassa on väsyneitä työkavereita.” Ammattiyhdistysliike on jo aikaisemmin sopinut monista toimista talouden elvyttämiseksi. Maltilliset palkankorotukset ja eläkeuudistus ovat tästä esimerkkejä.

Työajan pidentäminen ei ratkaise Suomen teollisuuden kilpailukykyongelmaa. Hoitoalalla se on täysin järjetön ajatus. Jo nyt työtä tehdään jaksamisen äärirajoilla. Väsyneelle, pienipalkkaiselle hoitajalle, joka yrittää hoitaa asiakkaita usein kaoottisissa olosuhteissa ja lisäksi hoitaa työpäivän jälkeen omia lapsiaan tai vanhempiaan, ei voida sanoa, että ”sinun nyt on vaan tehtävä pidempää päivää, jaksoit tai et”. Ja perusteluna asialle esitetään, että muuten meille käy kuten Kreikalle. Suomelle ei käy kuten Kreikalle, se on selvää. Työajan pidentämisellä syvennämme työttömyyttä ja luomme jaksamisongelmien kautta pahoinvointia yksilöille ja perheille. Taloudessa luottamuksella on keskeinen merkitys. Luotetaan siihen, että meillä on ylivoimaista osaamista, jonka tuloksista halutaan nauttia myös muualla.

Sari Tirronen
Tiedotuspäällikkö, KTM

Kommentit