Vastuulliseen hoitotyöhön on oltava aito mahdollisuus

Useilla ihmisillä on valtaa elämäämme, ja toisaalta meillä on valta vaikuttaa muiden ihmisten elämään. Osa ihmisistä on hyvinkin haavoittuvassa asemassa ja joutuu turvautumaan suuresti toisten apuun. SuPerin ammatillisilla opintopäivillä yhtenä aiheena oli kipu ja sen lievittäminen esimerkiksi saattohoidossa.  Kuoleva ihminen luopuu koko ajan elämästään yhä enemmän ja on lopulta täysin riippuvainen muista ihmisistä. Fyysinen ja psyykkinen kipu liittyvät olennaisesti sairastamiseen ja elämästä luopumiseen. Kivun syynä voi olla myös jokin käsittelemätön asia, joka ei anna ihmisen ”kuolla rauhassa”, vaan vaivaa mieltä. Hoitotyö ei ole vain ns. fyysisten kipujen helpottamista, vaan ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista ja hoitamista. Sellaista kohtaamista ei voida korvata koneilla. Vuorovaikutus ja kohtaaminen, joista SuPerin puheenjohtaja Silja Paavolakin usein puhuu, ovat keskeinen osa hoitotyötä. Hyvään hoitoon ja kohtaamiseen tarvitaan riittävästi koulutettua hoitohenkilökuntaa.

Näyttelijä Jukka Puotila on kertonut sairastumisestaan: ”Sen sairastuminen näytti, että on olemassa tällainenkin maailma – ihmiset, jotka ovat siellä töissä ja toiset, jotka vaeltavat sinne potilaina. Sitä maailmaa ei ollut ennen, ja sitten yhtäkkiä olin sen keskellä.” (Apu 18.2.2016)

Hoitotyössä kohdataan ihmisiä, jotka joutuvat luopumaan ainakin hetkellisesti hallinnan tunteestaan ja suostumaan hoidettavaksi. On suostuttava olemaan avuton ja heikko. Osalle meistä se on erittäin vaikeaa. On voitava luottaa siihen, että tulee hoidetuksi hyvin. Hoitajien ammattietiikka onkin korkea ja alalle hakeutuu lähes poikkeuksetta erittäin motivoituneita ja alalle hyvin sopivia osaajia. Jotta näin olisi myös jatkossa, on soveltuvuustestit otettava uudelleen käyttöön kaikissa oppilaitoksissa. Myös työssäoppimisjaksoilla on varmistettava opiskelijoiden alalle soveltuvuus. Tämä on kaikkien etu, myös heidän, jotka eivät ole hoitoalalle soveltuvia. Hoitoalaa suositellaan nyt monelle, kun työttömyysluvut ovat korkeat. Monelle se onkin hyvä mahdollisuus uudelle työuralle, mutta ei kaikille.

Epäkohtien esiin nostamisen on oltava turvallista.

Omavalvonta lisää valtaa ja vastuuta työpaikoille. Valvontaviranomaisen resurssien vähyyden vuoksi valvonta siirtyy pääosin omavalvonnaksi. Tämä antaa työpaikoille mahdollisuuden ja myös velvollisuuden arvioida ja nostaa esiin ongelmakohtia. Työntekijät ovat valitettavan usein pahassa välikädessä. Toisaalta heillä on velvollisuus tuoda esiin epäkohtia, mutta samalla he joutuvat pelkäämään kiusatuksi tulemista tai irtisanomista. On helppo vaatia, että tottakai asiakkaan puolta on pidettävä, mutta vaakalaudalla voi olla myös omien lasten toimeentulo. Hoitajiin kohdistuu monenlaisia paineita. Epäkohtien esiin nostamisen on oltava turvallista. On oltava mahdollisuus tehdä työtään vastuullisesti.

Johtajilla ja esimiehillä on aina valtaa vaikuttaa työntekijöiden työn tekemisen edellytyksiin. Johtajat kantavat viime kädessä vastuun, vaikka jokainen vastaakin omasta toiminnastaan. Tuntuu käsittämättömältä, että elämme edelleen aikaa, joka ei olekaan niin läpinäkyvää kuin toivoisi. Näihin asioihin törmäämme liitossa koko ajan. Kun sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista tulee yhä vahvemmin liiketoimintaa, ei eettisyys saa unohtua. Palvelujen kuluttajina ja kansalaisina meillä on myös mahdollisuus vaatia palveluja, joita ei ole tuotettu arveluttavin keinoin ja jotka toteutetaan asiakaslähtöisesti. Samalla meillä on myös vastuu valinnoistamme.

Sari Tirronen

Kommentit