Työntekijä on organisaation tärkein voimavara

Talouden ja kilpailukyvyn elvyttämisen yhteydessä puhutaan lähes poikkeuksetta joustoista työmarkkinoilla. Usein kuulee sanottavan, että suomalainen työ on kallista ja ammattiliittojen toiminta jäykkää. Viime aikoina olemme kuulleet, että työnantajien olisi voitava sopia työntekjöiden kanssa palkoista ym. työsuhteen ehdoista ilman yleisiä työehtosopimuksia, palkkojen tulisi joustaa tai ainakin palkankorotusten tulisi noudattaa 0-korotuslinjaa, lakko-oikeutta tulisi heikentää ja ainakin laittomista työtaisteluista tulisi maksaa mittavat korvaukset. Ja työurienkin tulisi olla nykyistä pidemmät.

Paine kasvaa kuin höyrykattilassa kaiken suorittamisen ja vaatimusten keskellä. Me ammattiliitoissa tiedämme, mitä tapahtuisi, jos jokainen työntekijä neuvottelisi itse palkkansa. Tilanne olisi villi. Kaikki työnantajat eivät tänä päivänäkään tunne velvollisuuksiaan, eivätkä kaikki työntekjät oikeuksiaan. Näissä ehdotuksissa on unohtunut se, että työntekjät tekevät organisaation tuloksen, luovat hyvän palvelun. Työntekijöitä ei tulisi ajatella kulueränä vaan toiminnan mahdollistajina.

Työntekijät eivät myöskään lakkoile lakkoilun riemusta, vaan työtaisteluihin on aina perusteltu syy ja ne johtuvat siitä, että työnantajien toimet koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Jos työnantajat noudattavat pelisääntöjä, myös työntekijät puhaltavat yhteen hiileen.

Usean keski-ikäistyvän työntekijän suusta kuulee, että oma jaksaminen on koetuksella. Kaikki tehot on otettu irti, unettomuus vaivaa ja kaiken lisäksi syyllisyys siitä, että suomalainen työ on liian kallista. Että pitäisi irrota vielä enemmän ja halvemmalla. Tällainen syyllistäminenhän ei todellisuudessa lisää tuottavuutta, vaan vie ihmisten työinnon ja lopulta uuvuttaa. Kaikkien kohdalla paluu työelämään ei ole mahdollista, uupuminen on lopullista. Työelämässä on paljon ihmisiä, jotka pelkäävät tipahtamista, kun tekevät töitä jaksamisensa äärirajoilla. Pelko kuormittaa lisää.

On muistettava, että osaava ja hyvinvoiva henkilöstö on välttämätön resurssi organisaatioille. Tulisi keskittyä siihen, kuinka organisaation kaikkein tärkein voimavara voi. Nyt yritetään monessa paikassa repiä väkisin irti ihmisistä vielä se viimeisinkin jaksamisen pisara. Huonoin seurauksin.

Eläkeiän nostamisella ei pidennetä työuria, jos työelämää ei saada terveemmäksi. Suuri ongelma tällä hetkellä on, ettei osa työnantajista rekrytoi yli 50-vuotiaita tai heille tarjotaan erilaisia järjestelyjä poissiirtymisen helpottamiseksi. Monella olisi halua jatkaa työssään pidempään. Lyhyet työurat eivät ole kansalaisten vika. Ne ovat usein seuraus epäterveestä ja epäreilusta työelämästä.

Suomalainen työ perustuu osaamiseen ja suomalainen osaaminen on kilpailukukyistä. Sitä on jatkuvasti ylläpidettävä ja myös työnantajien on osattava arvostaa ja hyödyntää sitä. Osaamisen hukkakäytön aika on ohi. Myös johtamisen on tultava tälle vuosituhannelle.

Pidetään huolta ihmisten jaksamisesta, innosta ja työn ilosta. Ja pidetään kiinni niistä turvallisuutta luovista rakenteista, jotka aikanaan on luotu reilun työelämän rakentamiseksi. Vaikka maailma muuttuu, jaksamisen, luovuuden ja innostuksen vaatima perusturvallisuuden ja arvostuksen tarve eivät muutu mihinkään.

Sari Tirronen
Tiedotuspäällikkö, KTM
 

Kommentit