Tekoäly ei korvaa meitä empatiassa
Tulevaisuuden työelämän osaamisvaatimuksista yksi asia nousi vahvasti esille sosiaali- ja terveysalan ennakointityöryhmän työn loppuarviointikeskustelussa lokakuussa 2020. Tekoäly tulee ja voittaa ihmisen monessa asiassa; se tulkitsee tietoa, tekee ratkaisuja ja hoitaa rutiineja tulevaisuudessa ihmistä tehokkaammin – halusimme me sitä tai emme. Mutta toistaiseksi tekoälyltä puuttuu jotain oleellista, kyky tuntea ja osoittaa empatiaa.
Hoito- ja hoivatyön ydinosaamista on juuri kyky empatiaan. Asiakkaat ja potilaat ovat ihmisiä, joiden kokemuksilla on vaikutusta. On paljon kipua, surua ja murheita, joita me ihmiset emme kerro, mutta jotka vaikuttavat hyvinvointiimme. Mitä empatia oikein on? Wikipedia määrittelee empatian kyvyksi ymmärtää, mitä toinen ihminen kokee, itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. Empaattinen ihminen ymmärtää toisen ihmisen tunteita. Siksi hoitajan ja kasvattajan empatiataidolla on iso merkitys potilaiden ja asiakkaiden hyvinvoinnin edistämisessä.
Empatiasta ajatellaan, että se on lähes synnynnäinen taito, joka jollakin on ja jollakin ei. On kuitenkin näyttöä, että empatiataitoja voi oppia ja kehittää. Tämän päivän lapsia opetetaan sanoittamaan tunteitaan, kun joskus aikaisemmin tunteiden näyttämistä ei katsottu hyvällä. Hyvä esimerkki raitiotievaunusta. Äiti ja lapsi ovat jäämässä pois. On luvattu, että lapsi saa painaa nappia. Kuinka ollakaan, joku ehtii ennen lasta ja siitä seuraa kova itku. Äiti sanoittaa: ”sinua harmittaa nyt, kun et saanutkaan painaa ensin soittonappia”, ja näin tilanne on hallinnassa. Uskon, että tuo lapsi oppi empatiaa.
STTK:n järjestämässä työkykyseminaarissa S-ryhmän työhyvinvointijohtaja Myllynen kertoi, miten heillä opetetaan esimiehiä kohtaamaan ja sanoittamaan vaikeita tilanteita. Miten otetaan puheeksi arkoja asioita tai tuetaan sairauslomalta palaavaa työntekijää.
Empatiaa voidaan opettaa ja empatiaa voi oppia, jos vain on tilaisuuksia ja tahtoa. Työni kautta olen havainnut, että alallamme on tarvetta kehittää kunnioittavaa keskustelukulttuuria. Jos työyhteisössä esimies ja työntekijät eivät ole empaattisia toisiaan kohtaan, heijastuu se vääjäämättä asiakkaiden saamaan palveluun. Kun työyhteisössä empatiataidot kasvavat, osataan myös asiakkaat kohdata empaattisesti.
Väitän, että monet kriisit työyhteisössä olisivat paremmin hallittavissa, jos työpaikalla esimies kuuntelisi työntekijöitä ja työntekijät avoimesti kertoisivat murheitaan. Empatiataitoja vahvistamalla molemminpuolinen kyky asettua toisen asemaan paranisi. Suosittelenkin työpaikoille ensi vuodeksi yhteisiä koulutuksia empatiataitojen vahvistamiseksi esimerkiksi kulttuurihenkilöiden johdolla. Näin koronan alla työtä kyselevien taiteilijoiden osaamista voitaisiin hyödyntää koko sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla. Vaikka parhaiten vuorovaikutustaitoja ja empatiaa opitaan kasvokkain, on myös videovälitteisillä menetelmillä saavutettavissa paljon hyvää.
”Sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne.”
Packal
Lähde: talkoorengas.fi