”Taukotilasta vietiin tuolit pois, jotta töissä ei turhaan istuskeltaisi”

Mitä arvelet, millaisen vastaanoton hallituksen säästötoimet ja muut vaatimukset tehostaa työntekoa aiheuttavat tällaisella työpaikalla työskentelevässä lähi- ja perushoitajassa? Otsikko kertoo todellisesta tilanteesta eräällä työpaikalla. Kuten arvata saattaa, kiukku on suuri ja se on etsinyt ulospääsyä viime viikkoina. Perjantain 18.9. mielenilmaus oli tästä suurin.

Hoitoalalla henkilökunta on joustanut jo kauan ja odottanut valtiolta helpotusta tilanteeseen. Suurin ongelma on ollut riittämätön henkilöstömäärä esimerkiksi vanhustenhoidossa. Kunnat ovat vedonneet omaan rahapulaansa, eikä henkilöstömitoitusta ole saatu lakiin lupauksista huolimatta. Apua ei siis ole tiedossa jo ennestään tiukkaan tilanteeseen, vaan tilanne kiristyy entisestään.

Jokainen, joka tekee työtä tauotta, jopa ilman ruokataukoa, tuntien syyllisyyttä, kun ei ehdi hoitaa esimerkiksi vanhusta niin hyvin kuin haluaisi, miettii varmasti, mistä ihmeestä tässä voisi vielä tehostaa. Moni tuntee olevansa puun ja kuoren välissä: pitäisi, pitäisi, mutta kun ei vaan pysty, ei vaan jaksa. Ennestäänkin syyllistä mieltä lisätään vielä syyllisyydellä valtion velkaantumisesta ja työttömyydestä. Ja ymmärtämättömyydestä. Ei ihme, että moni työntekijä on aikaisempaa halukkaampi työtaisteluun. Näitä viestejä on tullut SuPeriinkin lukuisia viime viikkoina.

Kysymys ei ole siitä, etteivätkö työntekijät ymmärtäisi, missä tilassa valtion talous on. Jotain on tehtävä, mutta suunnitellut säästötoimet koetaan kohtuuttomina nykyisessä tilanteessa. Monesta tuntuu, ettei ole mistä tehostaa tai tinkiä. Palkka on pieni ja työn kuormittavuus kasvaa koko ajan.

Pääministerin puheessa kansalle särähti korvaani muun muassa kohta: ”suomalainen työ ja tuotanto ovat menettäneet kilpailukykynsä”. Henkilökohtaisesti koin tämän jossakin määrin loukkaavana. Työn kilpailukyky muodostuu myös osaamisesta, jota meillä Suomessa on valtavasti. Eikä työn hintakaan ole kohtuuton. On tärkeää, että me luotamme ja uskomme omaan osaamiseemme. Ihminen hakeutuu lopulta sellaisiin työpaikkoihin ja yhteisöihin, joissa häntä ja hänen osaamistaan arvostetaan. Toivottavasti Suomi rakentaa kilpailukykynsä jatkossa entistä vahvemmin osaamiselle.

Meillä Suomessa on hyvä sopimuskulttuuri työmarkkinoilla. Tätä kannattaa arvostaa ja hyödyntää. On etsittävä ratkaisuja yhdessä – aidosti neuvottelemalla.

Kommentit