Sopeudunko vai sopeutanko?

Kunnassa työskentelevä lähihoitaja Anni miettii yhden päivän vapaallaan jo huomista työvuoroa. Vapaan tarkoitus ei enää pitkään aikaan ole ollut elpyä työstä vaan työasiat pyörivät mielessä aina. ”Toivottavasti kukaan ei ole sairastunut ja pääsisin aamuvuorosta normaalisti kotiin”, miettii Anni.

Illalla uni ei oikein meinaa tulla, kun Anni miettii kunnan uusia maksukorotuksia vesilaskuun ja terveyskeskusmaksukin pitäisi muistaa maksaa. "Olikohan se veroprosentti oikein, pitääpä muistaa tarkistaa se omaverossa. Ai niin ja miehen kanssa olisi pitänyt jutella siitä kesälomasta", Anni miettii. Lomarahat onneksi tulevat tänä kesänä jo normaalisti.

Aamulla Anni laittaa lapsille valmiiksi aamupalan ja huikkaa perheelleen: ”Lähden nyt. Jos hyvin käy, voi olla, että olen kotona illan.” Lapset eivät enää edes vastaa, niin usein he ovat joutuneet pettymään ja turhaan odottamaan äitiä töistä kotiin. Miestään Anni ei ole tällä työvuorolistalla oikein nähnytkään. "Oliko hän kasvattanut parran nyt etätöissä?", miettii Anni ja pyörittää päätään. Lienen nähnyt unta.

Anni huomaa muistelevansa mennyttä aikaa, silloin kun vielä hymyssä suin meni töihin ja oikein odotti näkevänsä työkaverit ja asiakkaat. Nyt hymy hiipii harvoin ja olemuskin on tainnut jo muuttua aikaa sitten, kun ei ole ollut mahdollisuutta eikä rahaakaan käydä edes kampaajalla.

"Työkaverit ovat kaikki tänään normaalisti töissä, luojan kiitos", Anni ajattelee. Pari uutta asiakasta on kyllä tullut ja heille pitäisi nyt löytyä aikaa ja hoitaja. ”Voi kun ehtisi tutustua asiakkaan papereihin ja selvittää taustoja”, Anni huokaa. ”Nyt vaan rohkeasti tapaamaan ja kyllä sitä oppii tuntemaan hoidettavansa työn ohella. Katsotte sitten myöhemmin papereita, jos aikaa jää”, tokaisee esimies ja lähtee omaan työhuoneeseensa. Anni ja työkaverit moikkaavat toisilleen kivaa työpäivää ja lähtevät kukin omille töilleen.

"Onneksi on omat tyytyväiset asiakkaat, tämän takia jaksan tätä työtä", Anni ajattelee käytettyään asiakkaansa suihkussa. Asiakas olisi halunnut, että Anni olisi jäänyt hetkeksi juttelemaan, mutta ei hän nyt ehdi, seuraavan asiakkaan luo on jo aika mennä. Muutaman asiakkaan jälkeen Anni huomaa, ettei ole ehtinyt syödä vielä ja muistaa aamutohinassa jättäneensä eväät kotiin eteisen pöydälle. "No, jaksaa kai sitä tämän päivän, taisi siellä taukotilan jääkaapissa olla eiliseltä jäänyt voileipä", muistelee Anni.

Työnantajalta on tullut aamupäivän aikana tiedote kahvihuoneen pöydälle: yt-neuvottelut ovat päättyneet erimielisinä. Työnantaja lomauttaa kaikki työntekijät kahdeksi viikoksi vuoden loppuun mennessä. Vaihtoehtoisesti työntekijät voivat hakea sopeuttamisvapaata 10 päivää. Tästä on ilmoitettava esimiehelle viimeistään viikon päästä. ”Tästäkö se ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olisivat eilen siellä kokouksessa puhuneet. Ykkösvapaalla en tohtinut jättää lapsia ja tulla,” Anni sanoo superilaiselle työkaverilleen.

"Kahden viikon vapaa vielä loman lisäksi, hmm, pitääpä jutella miehen kanssa illalla", Anni miettii tiedotteen tekstiä.

Iltapäivä sujuu normaaliin tapaan eikä pyyntöä jäädä vielä iltavuoroonkin onneksi tule. "Kiva juttu, taidan yllättää lapset ja käydä ostamassa jälkiruuaksi vähän jäätelöä", Anni ajattelee viimeistellessään kirjallisia töitään ennen töistä lähtöä.

Postilaatikossa odottaa jo tiedote kunnan kerhoista: lomautusten takia toimintaa supistetaan ja kerhot siirretään toiseen taajamaan syksystä alkaen. "Jaksaisikohan mummo vielä katsoa koululaisten perään ensi syksynäkin", pohtii Anni. ”On tämä, kaikki kunnan maksut nousevat, ei meillä ole vara kuljettaa lapsia kerhoon, kun julkista liikennettä ei ole. Kohta varmaan lakkauttavat sivukirjastonkin täällä”, tuhahtaa Anni. 

"On sillä parta, tuolla miehellä", Anni miettii tehdessään ruokaa yhdessä miehensä kanssa. Enää mies ei kysele miten töissä meni, on vaan onnellinen, että Anni on illan kotona. Mies kyllä tietää milloin on ollut huono päivä ja yrittää tsempata jaksamaan, vaikka Anni on jo miettinyt alanvaihtoakin. Onhan mies monesti ihmetellyt työvuorojen vaihtumista ja välillä väsynytkin hoitamaan illat ja viikonloput kotia ja lapsia Annin ollessa töissä. "Onneksi on tuossa rinnalla", Anni kiittää.

Lomat saadaan lomitettua niin, ettei lasten tarvitse olla yksin. Annilla lomaa on ensin yksi viikko ja sitten myöhemmin kolme, niin on ollut jo kauan kunnassa tapana. ”Sen yhden viikon olemme yhtä aikaa”, mies kommentoi suunnitelmaa. ”Ai niin, meidät lomautetaan kahdeksi viikoksi,” Anni kertoo miehelleen työnantajan suunnitelmista. ”Niin, tai sitten voisin ottaa kaksi viikkoa sopeuttamisvapaata”, Anni lisää ja aukaisee samalla pääluottamusmiehen kirjeen puhelimestaan.

Pääluottamusmies kirjoittaa, ettei sopeuttamisvapaata kannata hakea, se on sama kuin hakisi palkatonta työvapaata. Kunnan lähihoitaja ei ole velvollinen antamaan vapaaehtoisesti palkastaan osaa kunnan rahapulan korjaamiseksi. ”Eihän minulla nyt sellaiseen olisi varaakaan”, tajuaa Anni.

Lomauttaminen on työnantajan yksipuolinen toimenpide ja lomautuksen ajalta voit saada työttömyysturvaa, kun ilmoittaudut työttömäksi työnhakijaksi, jatkaa pääluottamusmies kirjeessään. "Huh onneksi luin tämän", ajattelee Anni ja harmittelee vieläkin, ettei jaksanut mennä eilen illalla ammattiosastonsa kokoukseen.

"Kyllähän se vähän pelottaa, ”pakkoloma”, niin kuin esimies asian ilmaisi, mutta antakoot lomautusilmoituksen, jos kerran siihen on perusteet", Anni miettii istahtaessaan sohvalle. Voisin tietysti mennä lomautuksen ajaksi johonkin muuhun työhön, niinhän siinä lapussa luki. "Jos vaikka saisinkin siitä virtaa omaankin työhön", miettii Anni, ja lopulta nukahtaa sohvalle miehensä kainaloon iltauutisten aikaan.

Lue myös: Kuntatyönantaja lomauttaa minut, miten toimin?

Kommentit