Ratkaisujen Suomi – koulutus, SOTE ja yhteiskuntasopimus?

Hallitusohjelma on saatu pakettiin, hyvä niin. Kun se julkaistiin, sanoi Sipilä, että ”tunnelma on kuin tupaillassa”. Onkos tunnelma silloin tiivis, kuuma ja odottava? Kovia odotuksia on ohjelmaan ladattu. Mietin vain, että mitkä ne odotukset ovat kunnille ja niiden toiminnoille ja miten toiminnanmuutokset osuvat superilaisiin. Hallitusohjelman säästöistä suuret odotukset ovat sotessa ja koulutuksessa sekä yhteiskuntasopimuksessa.

Katsotaanpa superilaisuutta ihan alusta eli koulutuksesta. Miten rakenneuudistus ja reformointi saattavat vaikuttaa siihen. SuPerin koulutustavoitteena on pitää tutkinto kolmevuotisena, jona aikana saavutetaan laaja-alainen ammattitaito, ja joka mahdollistaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Nyt ajatellaan, että tutkintoa voisi lyhentää sekä työssäoppimisjaksoja pidentää. Se on aikamoinen haaste työnantajalle sekä valtava haaste työntekijälle ja opiskelijalle. On muistettava, että opiskelijan on saatava olla opiskelija ja oppija myös työssäoppimisjaksoissa. Miten taataan työpaikkojen riittävyys ja siellä työntekijöiden aika ohjaukseen?

Opetusvelvollisuuden lisääminen työpaikoille on näillä resursseilla mahdotonta. Jo nyt moni tekee kirjallisia arviointeja omalla ajallaan kotona. Tutkintojen lyhentäminen taas tuo uuden ongelman, sillä moni olisi valmistuessaan vasta 17-vuotias nuorukainen, jolloin vuorotyö ja psyykkisesti sekä fyysisesti liian kuormittavien töiden teettäminen ei ole lain mukaan mahdollista.

Mitä sitten sotesta odotetaan? Se toteutetaan maakuntamallilla, jossa kunnilla on itsemääräämisoikeus. Tämä ei nyt ole ihan helppo juttu, eikä ihan selväkään, mutta valmistuu aikanaan. Valmistelutyötä on tehtävä yhteistyössä ja kolmikannassa. Merkittävää on, että hallitusohjelman toteuttaminen tarkoittaa kuitenkin suuria muutoksia kuntien ja sosiaali- ja terveydenhoidon toiminnoille. Yksi muutos on kiristyvä talous. Jo nyt selitetään, miten pienimmillä kustannuksilla voidaan hoitaa vanhuksia entistä paremmin. Tämä yhtälö on haastava ja täytyy avata. Onko kyse siitä, että tehdään töitä suunnitellusti ja moniammatillisesti eli tapa jota superilaiset ovat peräänkuuluttaneet jo pidemmän aikaa, vai mikä on ajatus?

Yksi uutinen, jonka luin oli, että hoitohenkilökuntaa voidaan vähentää. Kaikki, jotka hoitotyötä tekevät tietävät, että sellaiset suunnitelmat ovat utopiaa. Hoidon laatu ja vaikuttavuus siinä katoavat. Samaa ajatusmaailmaa jatkaa varhaiskasvatuksessa oleva suunnitelma, jossa ryhmäkokoa kasvatetaan yli kolmevuotiaiden kohdalla.

Paljon odotetaan yhteiskuntasopimukselta ja kovasti asetetaan työmarkkinoille vaateita. Ajat ovat vaikeat, pyyntöjä satelee, kunpa työmarkkinat nyt vain tajuaisivat. Liitossakin tajutaan, että superilaiset tekevät työtään ammattitaidolla ja sydämellä ja että he haluavat tehdä tuloksellista ja vaikuttavaa työtä. Väki Suomessa vanhenee, osa tarvitsee hoitajia osa ei, mutta kun hoidettavien  lukumäärä kasvaa mutta hoitajien ei, hoito ei silloin ole tuloksellista ja vaikuttavaa. Tämäkin pitäisi tajuta.
 
Silja Paavola
puheenjohtaja
 
 

Kommentit