25.9.2017

Posti tuo ja posti vie

Pistipä ihan selkäpiitä karmimaan, kun sai lukea, että Turku kilpailuttaa saattohoidon ja Posti haluaa osallistua siihen. On se merkillistä, miten tämä yhteiskunta yhtäkkiä on päättänyt, että kaikki voi olla kaupan.

SuPer on viime syksyn ja kevään aikana järjestänyt eri puolilla Suomea paneelikeskusteluja, joiden nimenä on ollut Huutolaisuudesta hoivabisnekseen. Taustalla on ollut tamperelaisten tutkijoiden tekemä Hoivan arvoiset -kirja. Tutkijat ovat huolestuneita, kun hoivaa ja hoitoa tarkastellaan nykyään pelkkinä numeroina. Eurot ratkaisevat.

Tätä samaa teemaa voidaan käyttää tarkasteltaessa saattohoidon arvoa. Ihminen syntyy ja kuolee kerran. Kummastakaan ei voida sanoa: sori, otetaan uusiksi, ei mennyt ihan putkeen. Posti on omassa perustyössään hyvä, mutta sen halu ja ryntäys hoitopuolelle on pöyristyttävää. Kun ei oma bisnes toimi, laajennetaan. Vai pitäisikö sanoa: ei se hullu ole, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Kysehän on hyvin paljon poliittisesta päätöksestä, miten kuolema arvotetaan.

Ammatillisesti katsottuna jokaisen elämä on pyhä ja sitä pitää kunnioittaa viimeiseen hengenvetoon asti. Saattohoitopotilas ei ole asiakas. Hän ei ole käynyt kaupassa ja pyytänyt syöpää, sydäntautia, infarktia tai muuta ennen aikaisesti hautaan vievää sairautta, vaan hän on potilas, joka tarvitsee apua ja ammattinsa osaavaa, usein moniammatillista henkilökuntaa. Se on hänen oikeutensa hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi. On siis katsottava muualle kuin Postiin. Sehän vain käyttää tilaa, joka sille annetaan. On mietittävä mitä ja miksi.

Saattohoidon ajatuksena ei saa olla, että kustannustehokkuus tulee ensin ja laatu sitten. On ajateltava eettisiä ja ammatillisia ulottuvuuksia. Saattohoitopotilas tarvitsee aivan kaikessa apua ja hänen puolestaan tekemistä. Kysymys onkin: onko oikein, että saattohoito palastellaan hoidoksi ja tukipalveluiksi? Ei todellakaan ole.

Hoitorengas joka hoitaa, hoitaa kokonaisvaltaisesti, niin kuolevan potilaan kuin hänen omaisensa. Kotihoidossa olevalla saattohoitopotilaalla on aina kotona omainen, joka joutuu vierestä katsomaan rakkaansa hiipumista elämästä. Myös hänet täytyy ottaa huomioon hoidettaessa kuolevaa.

Saattohoitopotilaan hoito on kokonaisvaltaista hoitoa. Olkoonkin niin, että Postilla työskentelee muun muassa lähihoitajia, mutta Postilla ei ole moniammatillista tiimiä, joka ottaisi kokonaisvastuun hoidosta. Kukaan ei saa tehdä päätöstä siten, että saattohoitopotilaista käydään kauppaa kuin huutolaisista ennen vanhaan ja todetaan, että kuolleet harvoin valittavat. Ohjenuoran pitää olla, kuten SuPer on kymmenessä teesissään todennut, että saattohoitopotilaalla on oikeus turvallisuuteen, osaavaan lääkäriin, tuttuun hoitajaan ja turvalliseen hoitoympäristöön.        

Vielä hevosmiesten tietotoimistosta kuultuna: Postilla on joku nopeutettu tapa hankkia työntekijöilleen lähihoitajan koulutus. Tämän huhun toivon olevan valetta, sillä on ihminen saattohoidossa tai muutoin vaan kotihoidon potilas, on hänellä oikeus saada oikean ammatti-ihmisen apua.

Silja Paavola, puheenjohtaja

Kommentit

Lähetä kommentti