Pohjaton joustaminen ei houkuttele töihin hoitoalalle

Hoitotyön organisaatiokulttuuri on ollut vinoutunut satoja vuosia. Askeettinen hoitokäsitys oli esillä jo 1800-luvulla. Kristilliset ihanteet ja antautuminen hoitamiseen olivat asketismin tyyppilisiä ilmenemismuotoja. Hoitotyössä se oli itsensä kieltämistä ja omien tarpeiden väheksymistä, omasta elämästä luopumista sekä työtä seitsemänä päivänä viikossa.

Tämä näkyy nykypäivänäkin hoitajien pohjattomalla joustamisella asiakkaiden ja potilaiden parhaaksi. Totuus on, että nykykäytännöllä asiakkaiden ja potilaiden hoidon ei ole mahdollista toteutua laadukkaasti, ilman työntekijöiden tekemiä ylitöitä, tuplavuoroja ja vapaapäivältä töihin tulemista. Ruoka- sekä kahvitauot jäävät pitämättä ja työntekijät soittavat kotiin tulevansa myöhemmin.

Hoitotyö on merkityksellistä ja arvostettua työtä. Selvityksissä ilmenee, että lähihoitajat todella pitävät työstään. He kokevat, että työssä parasta on asiakkaat ja potilaat sekä päivät, jolloin on aikaa tehdä työ laadukkaasti. Ainekset vetovoimaiseen työhön ovat siis olemassa.

Siitä huolimatta yhä useampi hoitotyöntekijä on alkanut kyseenalaistamaan koko elämänsä antamista työlle. Jo pelkästään vuorotyö koetaan usein muuta elämää haittaavaksi tekijäksi. Heikko työvuorosuunnittelija on vielä surkeimmillaan ripotellut vapaat yhden päivän pituisiksi. Loppuun kulutettu työntekijä käyttää vähäisen lepoa-aikansa palautumiseen. Jaksamista elämästä nauttimiseen ei ole.

Työntekijät peräänkuuluttavat vastavuoroista joustavuutta työnantajalta. Kun työntekijät tinkivät lepoajastaan ja vapaa-ajastaan perheen ja ystävien kanssa, työnantajilla ei ole tarjota juuri mitään. Pahimmassa tapauksessa empatiakyvytön esihenkilö pitää työntekijän joustamista itsestään selvyytenä. Lisäksi jos johtamisosaaminen on heikkoa, työntekijät eivät uskalla ottaa kuormittumistaan puheeksi, koska esihenkilö ottaa tämän henkilökohtaisena loukkauksena.

Jotta paljon puhuttuun hoitotyön veto- ja pitovoimaan saadaan oikeaa tahtoa ja tekoja, organisaatiokulttuurin on muututtava. Työntekijöiden on voitava pitää ruoka- ja kahvitaukonsa, sekä tehdä työvuorot vain työvuorolistassa on sovittujen aikojen mukaan. On julmaa, että työelämä nojaa hyväntahtoisiin työntekijöihin, jotka kaatuvat sitten saappaat jalassa työkyvyttömyyseläkkeelle.

Ai niin, näistä asioistahan ei saa puhua, ettei pilaa alan mainetta. Lupaan olla puhumatta, jos joku lupaa minulle korjata hoitotyön ongelmat ilman asioiden esille nostamista.

Sari Ilonummi
SuPerin asiantuntija

Kommentit