Pitovoimaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisella

Hoitajapula koettelee koko Suomea. Tästä on uutisoitu laajasti koko syksyn ajan valtakunnallisessa mediassa. Lisäksi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru asetti hiljattain työryhmän pohtimaan keinoja hoitajapulan selättämiseksi. Eli iso kysymys on, kuinka hoitajia saadaan koulutettua lisää ja kuinka jo työssä olevat ammattilaiset saataisiin pidettyä alalla löytämällä pitovoimaa lisäävät tekijät.

Yksi pitovoimaa lisäävä tekijä voisi olla työaikajoustojen lisääminen eli työvuorojen mukauttaminen työntekijän elämäntilanteeseen sopivaksi. Valtaosa sote-alan työtehtävistä lähtökohtaisesti edellyttää hoitohenkilöstön ympärivuorokautista työskentelyä, jolloin puhutaan, että työntekijät työskentelevät kolmivuorotyössä, useimmiten jaksotyöajassa.

SuPerin edunvalvonnassa tulee usein vastaan tilanne, jossa työntekijä päätyy irtisanoutumaan työpaikasta vain siksi, ettei vuorotyön ja perhe-elämän yhteensovittaminen onnistu. Yleisimmin syynä vuorotyön haasteisiin ovat pienet lapset, joko päiväkoti-ikäiset tai pienet koululaiset. Suhteellisen usein haastetta lisää yksinhuoltajuus. Joillakin työntekijöillä haastetta tuo ikääntyneiden omaisten hoivavastuu. Kysymyksessä on yhteiskuntapoliittinen asia, perheen ja työnyhteensovittamisen kysymykset.

Sote-alalla, joka on naisvaltainen ala, tulisi jokaisen työnantajan ehdottoman kirkkaasti nähdä, kuinka hyvä perheen ja työelämän yhteensovittaminen luo perheille hyvinvointia ja työpaikoille sitoutuneita työntekijöitä eli sitä pitovoimaa!

Liian tavallinen tarina on se, että työntekijän ehdottaessa työnantajalle joustavampia työvuoroja, edes hetkellisesti, ei työnantaja suostu joustamaan tuumaakaan. Tämä on harvinaisen lyhytnäköistä henkilöstöpolitiikkaa, etenkin jos peruste joustamattomuudelle ei perustu mihinkään muuhun kuin siihen toteamukseen, että näin on aina tehty - kaikille saman verran samoja vuoroja.

Tämä tasavertaisuuden periaate on hyvä, mutta se ei aina palvele työnantajaa, työntekijää eikä työyhteisöä. Erilaisia työvuororatkaisuja tulisi uskaltaa tehdä perustellen, avoimesti viestien ja ihmisyys muistaen. Työvuorojoustot voivat turvata niin perheen talouden, työntekijän työhyvinvoinnin kuin työnantajan resurssit ja loppujen lopuksi ratkaisu voi turvata yhteiskunnalle hyvinvoivan perheen.

Annika Rönneberg
Sopimusasiantuntija
 

Kommentit