Onneksi hyvät työpaikat eli vammaistyön helmet eivät ole kadonneet
Pitkittyneen koronapandemian aikana on tullut tarpeeseen herätellä itseä, ettei mielikuva vammaistyön tilasta vääristy. Ammattiliittoon otetaan tyypillisesti yhteyttä silloin, kun jokin työpaikalla on pielessä.
Harvemmin tulee sen sijaan yhteydenottoja, joissa todetaan, että kaikki on loistavasti (toki sekin on sallittua, koska olemme jäseniä varten niin hyvinä kuin huonoina hetkinä). Hyvistä hetkistä työssä ja etenkin hyvistä työpaikoista on tyypillisesti kuullut kasvotusten kohdatessa, kuten koulutuksissa, messuilla ja työpaikkakäynneillä.
Ennen pandemian alkua hieman yli puolet vammaistyön kyselyyn vastanneista kertoi, että heidän työpaikallaan on riittävästi koulutettua sote-alan henkilöstöä ja että he saavat käyttää ammattiosaamistaan laaja-alaisesti työssään. Nämä, jos mitkä ovat vetovoimaisen työpaikan merkkejä.
Hoitajapula tuntuu olevan kaikkien huulilla, mutta hyvissä työpaikoissa eli vammaistyön helmissä tämä ei näy: avoimiin toimiin tulee hakemuksia eikä keikkalaisista ole pulaa. Kuten sanotaan, hyvä kello kauas kantaa. Pieni vaihtuvuus henkilöstössä lisää työhyvinvointia jo itsestään, mikä tukee työpaikan pitovoimaa.
Hyvissä työpaikoissa työntekijöitä arvostetaan ja työntekijät ovat halukkaita kehittämään työtä ja työyhteisöä.
Edes parhaissa työyhteisöissä ei vältytä konflikteilta, mutta ratkaisevaa on se, että työyhteisöstä löytyy kykyä ja halukuutta selvittää konfliktitilanteet rakentavasti.
Ei ole ehkä niin yllättävää, mutta totta, että helmen eli hyvän työpaikan toiminta ei ole sen kalliimpaa kuin muidenkaan. Järkevä henkilöstöresurssien käyttö ja oikein mitoitettu palvelu luovat vankan perustan. Työn selkeät tavoitteet, suunnitelmat niiden toteuttamiseksi ja jatkuva arviointi pitävät toiminnan ytimen kirkkaana. Lisäksi tarvitaan säännöllisesti aikaa avoimelle keskustelulle työstä ja reilusti kahvihuonehuumoria.
Annetaan helmien kasvaa tasaisesti kerros kerrokselta, sen sijaan, että oletetaan jatkuvan kovan paineen alla työskentelyn synnyttävän timantteja.
Erinomaista vammaistenpäivää 3.12.2021 vammaispalveluissa työskenteleville! Pystytkö nostamaan kätesi ja kertomaan työskenteleväsi vammaistyön helmessä?
Saija Vähäkuopus
Asiantuntija
Kommentit
Lähetä kommentti
Saija Vähäkuopus
Asiantuntija
saija.vahakuopus@superliitto.fi
Jessica Kangas03.12.2021 14:05:09Valmistuin 9 vuotta sitten lähihoitajaksi. Työskentelin opiskeluaikana vanhustyössä mutta maaliskuussa 2013 aloitin työt silloisella MS-Liitolla, nykyisellä Neuroliitolla, Seinäjoella Palvelutalo Pihapihlajassa. Vuosien varrella olen vaihtanut työpaikkaa muutamaan otteeseen muuttojen vuoksi, olen työskennellyt Helsingissä sekä kaupungin kotihoidossa että yksityisellä puolella. Olin myös kolme kuukautta vapaaehtoistyössä Israelissa vammaisten palvelukeskuksessa vuonna 2015. Olen palannut Pihapihlajaan aina uudelleen kun olen muuttanut takaisin Seinäjoelle. Paluumuuttoja on ollut jo kolme ja aina vanha työpaikka on houkuttanut. Meillä on ihana työporukka, tehdään laadukasta kuntouttavaa hoitotyötä ja yksi tärkein seikka minkä vuosien varrella olen huomannut, on hyvä johtaja, hyvä pomo jonka ovi on aina auki ja joka kuuntelee. Pihapihlajassa tehdään vammaistyötä suurella sydämellä ja ammattitaidolla.