Oikein mitoitettu työaika on arvostuksen osoitus työntekijöitä kohtaan
Olen ryhtynyt tarkkailemaan entistä enemmän elämää ympärilläni: kauppojen kassojen työtä, putkimiesten hommia ja mitä nyt korona-aikana on ehtinyt nähdäkään.
Eilen Lidlin kassalla nuori harjoittelija, nimikyltti kertoi, löi sellaisella vauhdilla ostoksia koneeseen, että vanhempaa ihmistä ihan hengästytti. Hän oli tehokas, eikä kassojen työskentely ole hidasta ollut muuallakaan. Turvaväli on jäänyt vain haaveeksi, kun seuraavan asiakkaan ostokset ovat viereisellä linjastolla ja asiakas on itse seisonut vieressä, kun vielä oma pakkaaminen on kesken. Eikä auta asiaa, vaikka kuinka katsoisi tuimasti.
Putkimiehet korjasivat tänään kotimme pattereita ja työtahti oli reipasta. Sivustaseuraajana voisin sanoa, että kaikilla kohtaamillani ammattilaisilla piti kiirettä. Hoitokoteihin ei ole viime aikoina ollut mahdollisuutta kurkata, mutta viestit sieltä kertovat työkiireistä.
Kiireeseen otti kantaa myös puheenjohtaja Silja Paavola kolumnissaan: ” En nyt suoraan kehota ryhtymään kapinaan kiirettä vastaan, vaikka se ei hoitajan työnkuvaan pitäisi kuuluakaan”. Juuri näin! Vanha ihminen, sairas ihminen tai lapsi ei hoputtamisesta kuin jäykisty ennestään. Se taas ei jouduta hoitajan työtä ja aiheuttaa asiakkaalle ikävän tunteen. Lähihoitajan työ vaatii keskittymistä ja taitoa kohdata hyvin erilaisia ihmisiä, jotta voidaan puhua hyvästä hoidosta, kasvatuksesta tai muusta tuesta. Kiire syö myös kohtuuttomasti lähihoitajan omia voimavaroja eikä luovuudelle työssä jää tilaa.
Keskittymällä kuhunkin asiakkaaseen kerrallaan lähihoitaja voi yrittää selättää kiireen tuntua ja antaa asiakkaalle kohdatuksi tulemisen tunteen. Jos mielessä on koko ajan kaikki hoitamattomat asiat ja edessä olevat kohtaamiset, ei hetkessä eläminen onnistu. Oikein mitoitettu työaika on arvostuksen osoitus työntekijöitä kohtaan. Kiireen kulttuurista olisi pyrittävä eroon.
Työelämää pitkään nähneenä toivon todella, että lähihoitajan työhön palaisi normaali työtahti ja että annettaisiin arvoa myös ihmisten kohtaamiselle ja vuorovaikutukselle. Olisi hyvä, jos työelämässä ylipäätään päästäisiin eroon sellaisesta tehokkuusajattelusta, joka lisää turhaa kiirettä ja työkuormaa. Olisi aika antaa työntekijöille mahdollisuus tehdä työtä luonnollisen ahkerasti ilman jatkuvaa painetta.
Päivi Ahola26.05.2021 09:38:08Meillä Kainuussa kotihoidossa työtahti kiristyy vain koko ajan. Paljon tuplavuoroja, mikäli työntekijää ei saada listat menee jakoon. Samalla kellon ajalla voi olla 4 -5 käyntiä. Muistisairaille ei anneta aikaa. Listat tehdään "juostenkusten". Työvuoron jälkeen olo on rättiväsynyt. Täällä paljon palkattu hoitoapulaisia, heillä ei ole lääkelupia, joten lähihoitaja joutuu omien töittensä ohessa käymään lääkkeenannot asiakkaille. Hoitoapulaiset tekevät pääsääntöisesti kahden hoitajan käytäviä paikkoja yhdessä lähihoitajan kanssa, joten päävastuu tulee työvuorossa olevalle lähihoitajalle.