24.2.2014

Millaista työyhteisöä olet rakentamassa?

Toisten arvostus, kaunis käytös ja viisas johtaminen - niillä päästään jo aika pitkälle.

Lapsen kasvattaminen on elämän vaikein tehtävä. Siitä ei selviä ilman syyllisyyttä, turhautumista ja pelkoa. Toisaalta se tarjoaa myös onnen kyyneleitä ja riemua sekä huikean matkan niin itseen kuin kasvatettavaan.
 
Teini-ikäisen kanssa tunteet ja tilanteet voivat olla vaikeusasteeltaan moninkertaisia. Usein elämä tuntuu kiertyvän kahteen asiaan: noudatettaviin pelisääntöihin ja kommunikointiin tai sen puutteeseen. Kuka saa päättää säännöistä? Miksi niitä tarvitsee noudattaa? Kenellä on valta ja kuka kantaa vastuun? Kommunikoinnissa on kyse paitsi siitä, mitä sanotaan, myös siitä miten sanotaan, millaisia sanoja ja äänensävyjä käytetään. Vai puhutaanko lainkaan.

Kommunikointi ja pelisäännöt. Niistä on paljolti kyse myös työelämässä ja työhyvinvoinnissa. Sanoilla rakennamme koko ajan todellisuutta joksikin, annamme asioille merkityksiä, välitämme tietoa ja tuntemuksia. Sanojen lisäksi myös kaikki non-verbaalinen viestintä on mukana ihmisten kohtaamisissa ja luo vuorovaikutustilanteita joksikin.
 
Hyvässä työyhteisössä jokainen tuntee vastuuta paitsi teoistaan myös sanoistaan riippumatta siitä missä tehtävässä tai millä hierarkkisella tasolla työskentelee. Työyhteisön esimiehet ovat tässä avainasemassa, linjaamassa sitä miten meillä saa tai ei saa kohdella toista ja millainen puhe on työpaikan ”koodiston” mukaan soveliasta. Esimerkin voima on huomattava. Sanoilla voi olla rakentamassa tulevaisuutta ja mahdollistamassa ratkaisujen löytymistä. Toisaalta sanoilla voi myös hajottaa ja repiä rikki, vähätellä ja kieltää arvon. Ihanteellisessa tilanteessa vaikeitakin asioita voidaan työyhteisössä ottaa puheeksi rakentavasti ja palautetta - niin kiittävää kuin korjaavaa - voi esittää ja esitetään.
 
Työyhteisön pelisääntöjen tulisi olla selkeitä, läpinäkyviä ja kaikille samoja. Sillä joka kantaa vastuun, tulisi myös olla valta, mutta toisaalta valtaa tulisi käyttää viisaasti. Kun nuori haluaa tehdä toisin, haluaa hän muuttaa vanhempien, aikuisten tai yhteiskunnan luomia sääntöjä. Joissain asioissa se on mahdollista ja asioista voi neuvotella, jotkut asiat ja säännöt eivät ole muutettavissa. Näinhän on myös työpaikoilla. On asioita, joissa työntekijöitä tulee tai on hyvä kuulla. On myös asioita, jotka päättää työnantaja.
 
Työhyvinvointi on kuitenkin yhteinen asia. Toisten arvostus, kaunis käytös ja viisas johtaminen - niillä päästään jo aika pitkälle. Millaisen työyhteisön sinä haluat puheellasi ja sanoillasi olla rakentamassa itsellesi ja työkavereillesi?
 
 
 
 

    Kommentit

    Eräs sijainen08.12.2014 13:04:41Yli 20 vuotta tk-avustaja-, ph-, lh- ja sh-sijaisuuksia tehneenä ph/sh:na on tullut koettua paljon hyvää ja ikävä kyllä myös sitä huonoa. Huonosta vaan sen verran, että olen kerran ulossavustettu, pari kertaa joutunut sen yrityksen kohteeksi ja pari kertaa kiusattu. Lisäksi olen joutunut seuraamaan sitä, kun jotain muuta kiusataan. Usein tällaista kokeva ihminen on ihan syytön tilanteeseen, jokin vaan ärsyttää muita. Jouduin tämän vuoden aikana huomaamaan, miten yli 10 vuotta sitten olleet asiat vaikuttavat vieläkin. Minut savustettiin ulos yhdestä työpaikasta kun tein ph/sh:na ph-sijaisuutta. Olin unohtanut jo koko jutun, kunnes keväällä ja kesällä 2 silloista työkaveriani kohtasin.Taas alkoi painostus, samat kysymykset, samat kommentit. Kyse oli ja on siitä, saanko ph/sh:na tehdä ph-/lh-sijaisuuksia ph:n/lh:n palkalla. Silloin v 2002 jouduin lähtemään (en osannut, uskaltanut enkä ennättänyt kysymään minua viisaammilta neuvoja enkä mielipiteitä), nyt saan varmaan jäädä (lain, oh:n ja pääluottamusmiehen mukaan saan keikkoja tehdä kun teen niitä lh:n palkalla). Sitten hyviin asioihin. Minua on aina silloin tällöin siunattu hyvillä työyhteisöillä ja hyvillä työkavereilla, opettajilla ja ohjaajilla. Kaikista heistä olen erittäin kiitollinen. Viimeisenä 6,5 vuotena olen keikkaillut 5 eri työyhteisössä, mistä neljässä on minut otettu hyvin vastaan. Koen jopa olevani joittenkin työkavereitteni pitämä ja arvostama työkaveri ja ihminen, vaikka sijainen olenkin. Minulle on sanottu että olen "arvokas sijaisena", "arvokas sijainen yläkerrassa", "kaikkien pitämä työkaveri", "minut halutaan pitää" "NN haluaa, että olet täällä sijaisena"... Tosin omien negatiivisten kokemusteni ansiosta pidän hyväna ja luksuksena sellaista, mitä joku toinen voi pitää itsestäänselvyytenä, ja osaan tätä hyvää luksusta myös arvostaa. Mutta sitten on vastapainoksi se yksi työyksikkö, mihin minulla taitaa olla porttikielto, ainakin sanoivat oh:lle, etteivät halua enää näin huonoa sijaista. Kertoivat minun jossain tietyssä vuorossa tehneen jotain anteeksiantamatonta, mutten ko. vuorossa edes ollut, koska olin ollut toisella osastolla edellisenä ja seuraavana yönä yökkönä. Olivat esittäneet oh:lle ulossavustamistani, mutta "oma yläkerran väki" oli minua puolustanut. Sain jäädä, koska olen yläkerrassa hyvä ja arvokas sijainen. Oikeastaan kaikki kokemukseni voisi kiteyttää jonkinlaiseksi viha-rakkaussuhteeksi. Olen yleensä aina ollut joko pidetty tai vihattu työkaveri, alan opiskelija tai harjoittelija. Silloin kun minua on vihattu, olen tullut kiusatuksi, ulossavustetuksi tai joutunut sellaisen kohteeksi. Jo perushoitajaopintojen aikana jouduin erään opettajan uhkailujen kohteeksi. Hän uhkasi estää valmistumiseni ja pääsyni muihinkaan alan oppilaitoksiin, jos kuulee yhdenkään negatiivisen sanan oppilaitoksestaan sen seutukunnan alueella. Onneksi olen lähes aina kohdannut hädän hetkellä tai sen jälkeen sellaisen alan ihmisen, joka haluaa olla puolellani ihan vapaaehtoisesti ja jopa ilman pyyntöäni. Silloin kun minusta pidetään, saan tuntea olevani hyväksytty vaikken täydellinen olekaan (kukapa olisikaan), pidetty, saan kuulla olevani arvokas sijaisenakin, minulle hymyillään, katsotaan lämpimästi ja ihailevastikin, ollaan ystävällisiä, puolellani ollaan ja luvataan aina ollakin. Miten kiitollinen näistä kaikista olenkaan. Olen aina koittanut olla reilu työkaveri, harjoittelija tai opiskelija, mikä sitten milloinkin olen ollut, kenellekään en ole tahallani tehnyt mitään pahaa, pyrin etten koskaan loukkaisi yhtäkään ihmistä sanoillani enkä teoillani, yritän löytää jokaisesta ihmisestä ja paikasta positiivista, yritän olla työyhteisöjeni ja työkavereitteni puolella enkä halua toimia ketään vastaan. Joskus saan palkakseni hyvää ja reilua kohtelua, ystävällisyyttä, arvostusta, ihailua, puolustamistakin (ainakin 6 tällaista ihmistä olen saanut kohdata, heistä olen kaikkein kiitollisin). Ja joskus saan niskaani ämpärikaupalla sitä ruskeaa mönjää itseään. Siis se miten tulee kohdelluksi ei aina ole kiinni siitä, miten kohde itse käyttäytyy. Joskus se kuitenkin on siitä kiinni. Kerran juttelimme siskoni kanssa yleisesti työkavereista ja työpaikoista. Sanoin siskolleni, että olen kohdannut elämäni ihanimmat mutta myös ilkeimmät ihmiset hoitoalalla työskennellessäni. Samoin työ-/harjoittelupaikat ovat olleet todella hyviä tai sitten aivan kamalia. Paljon on tietenkin tässä välimaastossakin olevia työkavereita ja työpaikkoja ollut, mutta jotenkin se ääripäisyys on korostunut kohdallani. Onneksi minulla on tällä hetkellä ihanat työkaverit ja 2 hyvää työyhteisöä, missä saan keikkailla. Olen kiitollinen niistä työyhteisöistä ja kaikista siellä olevista työkavereistani, ihan jokaisesta. Olen kiitollinen myös 2 edellisestä, jo lakkautetuista työpaikoista ja niistä sen aikaisista työkavereista, ihan jokaisesta. Onneksi osa näistä työkavereista ovat nykyäänkin työkavereitani. Oikeastaan pidän parhaita työkavereitani työystävinä ja potentiaalisina tulevina ystävinä tai ainakin kavereina, joita voin tavata myös vapaa-ajalla työpaikan ulkopuolella. Yksi työkaverini on jo ystäväni ja muutamalle on vielä tilaa ystävieni/kaverieni joukossa. Luin yhdestä kirjasta lauseen "Työkavereita ei tarvitse rakastaa, mutta heidän kanssaan pitää tulla toimeen". Muokkasin lauseen itselleni "Osaa työkavereistaan voi jopa rakastaa ja kaikkien kanssa pitää tulla toimeen". Selvennykseksi: tämä rakkaus ei ole romanttista eikä eroottista vaan sitä ystävyyttä tai ainakin positiivista, arvostavaa, lämmintä, hyväksyvää ja rakkaudellista asennoitumista. Ovat vaan ihania ihmisiä ja hyviä tyyppejä, jotka ovat minua aina kohdelleet hyvin. Oikeastaan voin vaan rakastaa heitä. Ystävinä, kavereina, työystävinä, ihmisinä. Samalla tavalla suhtaudun myös niihin entisiin työ- ja opiskelukavereihin, opettajiin ja ohjaajiin joista minulla on hyvät muistot. Hekin ovat hyviä ja ihania ihmisiä, hyviä tyyppejä jotka kohtelivat minua hyvin silloin kun elämääni jossain muodossa kuuluivat. He kaikki ovat rakkauden arvoisia. Ehkä kohdallani on käynyt niin, että kun olen saanut tarpeeksi peetä niskaani ja sitten kohdannut myös sitä hyvää, niin sitä hyvää on oppinut arvostamaan ja hyviä ihmisiä rakastamaan.

    Pirjo Oinonen02.03.2014 23:01:562001 muutin uudeltamaalta tänne etelä-savoon ja olen työskennellyt 10 paikassa sekä yksityisellä että kunnalla ja aina sama kuvio sijaista mollataan, vähätellään ja jätetään ulkopuolelle ei edes anneta tarvittavaa ohjausta ja neuvota jos erehtyy kysymään. Olen asista aina rohkeasti puhunut palaverereissa esimihille tervydenhoitajille, luottamusnaiselle,työsuojeluvaltuutetulle ja lopuksi lääkärille kun olen jo aivan loppu mutta tilanteet aina toistuu samat kiusaajat ensin työkavereina ja sitten tiiminvetäjinä ja lopulta jo vastaavina sairaanhoitajina ja sama peli jatkuu kuka viheltäisi jo tämän pelin poikki yksin ei jaksa enää!!!miksi ja ketä varten tarvitaan tallaista piirileikkiä ja tallaista valtataistelua ja kaikilla on paha olla etenkin hoidettavtkin tässä eniten kärsivät.uudellamaalla kun asuin asioihin puututtiin ja peli vihelletiin poikki tääl etelä-savossa on kiusaus perinne vallalla. Kun toin asian esille kangasniemenkunnassa sijisuudet loppui eikä minua enää palkata sinne vaan kehoitettiin hakemaan muualle töihin.

    Pirjo Oinonen02.03.2014 23:01:162001 muutin uudeltamaalta tänne etelä-savoon ja olen työskennellyt 10 paikassa sekä yksityisellä että kunnalla ja aina sama kuvio sijaista mollataan, vähätellään ja jätetään ulkopuolelle ei edes anneta tarvittavaa ohjausta ja neuvota jos erehtyy kysymään. Olen asista aina rohkeasti puhunut palaverereissa esimihille tervydenhoitajille, luottamusnaiselle,työsuojeluvaltuutetulle ja lopuksi lääkärille kun olen jo aivan loppu mutta tilanteet aina toistuu samat kiusaajat ensin työkavereina ja sitten tiiminvetäjinä ja lopulta jo vastaavina sairaanhoitajina ja sama peli jatkuu kuka viheltäisi jo tämän pelin poikki yksin ei jaksa enää!!!miksi ja ketä varten tarvitaan tallaista piirileikkiä ja tallaista valtataistelua ja kaikilla on paha olla etenkin hoidettavtkin tässä eniten kärsivät.uudellamaalla kun asuin asioihin puututtiin ja peli vihelletiin poikki tääl etelä-savossa on kiusaus perinne vallalla. Kun toin asian esille kangasniemenkunnassa sijisuudet loppui eikä minua enää palkata sinne vaan kehoitettiin hakemaan muualle töihin.

    Lähetä kommentti