Meillä kaikilla on oikeus arvokkaaseen elämään

Huonosta vanhustenhoidosta on vaarana tulla Suomessa hiljaisesti hyväksytty asia, jolle ei voida tehdä mitään. Koska rahat ovat vähissä, niin valtakunnan tasolla kuin kunnissakin, saavat vanhukset kärsiä - ja samalla koko yhteiskunta. Näinhän ei asia saisi olla.

Laitoshoidon alas ajaminen on asia, joka käytännössä tarkoittaa tänä päivänä usein heitteille jättöä. Uskallan sanoa näin, sillä viestit jäsenistöltämme ovat olleet erittäin huolestuttavia. Myös oman mummoni kohdalla tilanne on valitettavan surkea. Laitoshoidosta kotiutettiin eilen 93-vuotias vanhus, jolla ruoka ei enää pysy sisällä, eikä hän pärjää kotona yksin. Lääkäri pelkää laitostumista. Niin, onhan se riski tietysti olemassa, että huonossa kunnossa oleva sydämen vajaatoimintaa ja monia muita sairauksia sairastava vanhus laitostuisi. Tosiasia on, että kaikki eivät pärjää kotona. On hyvä, jos kotihoitoa vahvistetaan, mutta laitoshoitoon pääsyä ei saisi vaikeuttaa entisestään.

Omakohtainen kokemukseni liian aikaisesta kotiuttamisesta ja riittämättömästä lääkehoidosta on viime vuodelta. Isohkon leikkauksen jälkeen en saanut kipulääkkeitä riittävästi ja minut kotiutettiin huonokuntoisena kahden päivän jälkeen leikkauksesta, kun lääkityksen hakeminen oli vielä kesken. Seurauksena tästä kaikesta oli kahden viikon sairaalahoito ja lukuisat ensiapukäynnit. Kotiuttamista perusteltiin sillä, ettei asiakas laitostu ja syy riittämättömään lääkitykseen, että niistä irrottautuminen saattaa olla joillekin vaikeaa. Kivulla ei ollut väliä. Todellisuudessa kovemmat kipulääkkeet jäivät kuukauden kuluttua, eli heti kun se oli kipujen puolesta mahdollista.

Kun ihminen on sairas, hän tarvitsee apua. Jos hän ei pärjää kotona, hän tarvitsee laitoshoitoa. Jos on kipuja, tarvitaan riittävä lääkitys. Potilas tietää itse tilansa ja häntä tulee kuunnella. Näiden asioiden tulisi olla itsestäänselvyys, mutta tänä päivänä ne eivät sitä ole. Suurin osa meistä ei halua olla sairaalassa kuin pakollisen ajan. Yleensä haluamme luopua lääkkeistä heti kun mahdollista. Jos jollekin tulee tästä ongelma, hoidetaan sitä ongelmaa sitten, jos niin ylipäätään käy. Mutta kipu on hoidettava ensin. Asiakkaille on myös annettava tarpeen mukainen hoitopaikka. Moni vanhus haluaa asua kotona mahdollisimman pitkään. Siihen on luotava edellytykset, mutta moni tarvitsee myös laitoshoitoa, eikä sen saaminen saa olla niin vaikeaa kuin se nykyisin on.

Vanhuksia ei voi jättää heitteille, vaikka rahat olisivat kuinka vähissä. Emme voi hiljaisesti hyväksyä sitä, että heidät siirretään koteihin sairaina, avuttomina, pelkäävinä ja unohdettuina. Vanhukset eivät saa olla ongelma, kustannuserä, vaan he ovat arvokkaita ihmisiä siinä missä sinä ja minä. Vanhusten laitoshoitoon pääsyn kriteereistä ollaan nyt poistamassa arvokas elämä. Järki käteen, sitä ei voida poistaa! Arvokkaaseen elämään meillä kaikilla on oikeus.
 
Sari Tirronen
Tiedotuspäällikkö, KTM
 

Kommentit