Kunta-alan tilanne tulee ratkaista sopimusala kerrallaan

Kunta-alan neuvottelujen alkaessa tammikuussa 2022 oli nähtävissä, että nykyisellä pääsopimusjärjestelmällä ei sopimusratkaisua enää suurella todennäköisyydellä synny. Pääsopimus on vuosikymmeniä koonnut kunta-ala sopimukset ja sopijaosapuolet yhteisen pöydän ääreen päättämään sopimusten korotustasosta. Se on taannut kaikille kunta-alalla työskenteleville saman korotustason, mutta samalla tasapäistänyt sopimusalat siten, että suurempien, rahaa tarvitsevien ratkaisujen aikaan saaminen on ollut haastavaa. Kaikkien on saatava sama, jolloin isossa porukassa kaikki saavat vain vähän.

Hoitajapulan jatkuva paheneminen on ollut keskustelussa Kuntatalollakin jo vuosia. Julkisuudessa asia on ollut esillä milloin vanhustenhuollon kriisinä, milloin osastojen sulkemisina. Hoitajien jatkuva venyminen ja väsyminen ei ole voinut jäädä keneltäkään huomaamatta ennen koronaa eikä sen aikana.

Vastuun pakoilu ja pallottelu poliittisten päättäjien ja työmarkkinapöydän välillä on jatkunut ja jatkuu edelleen. Kaikkien mielestä ”hoitajat ovat palkkansa ansainneet”. Poliitikot kuitenkin toistelevat, että palkoista päätetään työmarkkinapöydässä, jossa puolestaan työnantajapuoli toteaa, että rahaa ei ole. Verovaroin kustannettavista lakisääteisistä sosiaali- ja terveyspalveluista, niiden rahoittamisesta ja rahoituksen kohdentamisesta vastaavat kuitenkin viime kädessä poliittiset päättäjät. Olen vakuuttunut, että Suomella on varaa pitää kiinni osaavista hoitajistaan ja maksaa heille työn vaativuutta vastaavaa palkkaa. Hoitajapula pahenee kuitenkin koko ajan. Sitä kalliimmaksi palkka-asian kuntoon saattaminen tulee, mitä pidemmälle sen hoitaminen venyy.

Valtakunnansovittelijan tiistai-iltana antama sovintoesitys ei sisältänyt ensimmäistäkään elementtiä hoitajapulan ratkaisemiseksi. Ei palkkaohjelmaa, matalat palkankorotukset, jotka inflaatio on jo käytännössä syönyt, ei etenemistä työaika-asioissa. Kun yhteistä ratkaisua haetaan koko valtavalle kunta-alalle, kaikki kokevat saavansa riittämättömiä murusia. Uskon, että tilanne ei ratkea tällä vanhalla mallilla, koska hoitajapula on nyt yksinkertaisesti päässyt liian pahaksi.

Ratkaisuja pitääkin lähteä hakemaan palanen kerrallaan. Kullekin sopimusalalle tulee tehdä kyseisen alan epäkohdat ja tarpeet huomioiva ratkaisu. Nykyisellä kunta-alalla on paljon matalapalkkaisia työntekijöitä, mutta haasteiden mittakaavat eri toimialoilla on aivan erilaiset. Valtavaa pulaa henkilöstöstä on vain sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varhaiskasvatuksessa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö siirtyy hyvinvointialueiden palvelukseen 1.1.2023 lukien eli 9 kuukauden kuluttua. Uusien työnantajien eli hyvinvointialueiden rahoitus tulee täysin valtiolta. Sote- palvelut irtaantuvat eduskunnan säätämien lakien mukaisesti kunta-alasta. Jatkossa kuntasektorin ja hyvinvointisektorin työnantajat, työehtosopimukset ja rahoitus eroavat toisistaan. Vastuu hoitajien työhyvinvoinnista ja palkkauksesta on selkeästi valtiolla, siis poliittisilla päätöksentekijöillä. Mekanismi palkankorotusvarojen kohdentamiseksi sotealalle on olemassa, kerron siitä mielelläni tarvittaessa lisää.

edunvalvontajohtaja
Anne Sainila-Vaarno

Kommentit