Kaikella on aikansa
Kirjoittaessani tätä on toukokuun loppupuoli, luonto herää väriloistoon,ja lintujen konsertit ovat kuultavissa kaikkialla. Pihan perällä voikukat nousevat ylväästi ylös, vaikka niiden ylitse olisi ajettu. Kevään ja kesän tulosta saan voimaa pitkän talven jälkeen, vaikka pidän lumisesta talvesta ja syksyn ruskasta.
Ajatukseni tätä blogia kirjoittaessa ovat kuitenkin jo loppukesässä. Silloin nimittäin olen siirtymässä eläkkeelle.
Pirkko Kolbe kirjoittaa ikääntymisestä hauskasti kirjassa Ei aika eläen lopu (2005), että vuodet hipsuttelevat ohitse. Tai kiitävät ihan huomaamatta. Itse olen jälkimmäisen ajatuksen kanssa samaa mieltä. Kyllä vuodet ovat tämän päivän perspektiivistä tarkasteltuna vaihtuneet todella nopeasti.
Jo vuosia sitten havahduin siihen, että työuraa oli edessä paljon vähemmän kuin takanapäin, ihan huomaamatta olivat vuodet vierineet perheen arjen pyörityksessä, työpaikalle kiitäessä ja työmatkoja tehdessä. Välillä sai kerätä voimia ja huokaista, kun oli loman aika.
Olen onneksi saanut tehdä mieluisaa työtä erilaisissa tehtävissä aikana, jonka koen monella tavalla inhimilliseksi. Hoitotyö oli aiemmin nykyiseen verrattuna kiireettömämpää, oli enemmän aikaa asiakkaille. Työntekijöitä ei ole ollut koskaan liikaa, mutta nyt heitä on aivan liian vähän asiakkaiden tarpeet huomioon ottaen. Helsingin Sanomassa 24.5. käsiteltiin harmaantuvan Suomen tulevaisuutta. Kirjoituksessa oli monta näkökulmaa, johon haluaisin ottaa kantaa, mutta tartun yhteen. ”Hoitoala ei vedä, pula tekijöistä pahenee”.
Olen SuPerissa saanut seurata valtakunnallisesti hyvinvointialan rapautumista. Sanon rapautumista, sillä esimerkiksi vanhustenhoidon kehitysaskeleet ovat olleet surullista seurattavaa. Tulostavoitteet ovat haudanneet alleen hoitajan hyvinvoinnin ja eettisesti kestävät hoitotyön arvot.
Kuntien ja yksityisten palveluntuottajien tulisi katsoa peiliin, kun kysytään, missä on syy hoitajapulaan. Olen sitä mieltä, että suuri yksittäinen syy on kestämättömissä työolosuhteissa ja jatkuvan eettisen kuorman kantamisessa. Nyt olisi mahdollisuus korjata tilanne, jos on tahtoa, kun laki määrittelee tehostetun palveluasumisen hoitajamitoituksen.
Toivon, että työnantajat käyttävät luovuuttaan yhdessä työntekijöiden kanssa paremman tulevaisuuden eteen.
Olen saanut kokea jatkuvan oppimisen tuoman tuen työurallani. Hyvien työolosuhteiden lisäksi osaamisella ja sen jatkuvalla kehittämisellä on tärkeä rooli laadukkaan palvelun toteuttamisessa. Ammatilliseen peruskoulutukseen ja täydennyskoulutukseen tulee siksi panostaa. Siinä SuPerilla on toinen tärkeä edunvalvonnallinen tehtävä.
Olen saanut tehdä merkityksellistä työtä ja tavata monia hienoja ihmisiä. Työn rikkaus on ollut ennen kaikkea toisissa ihmisissä ja yhdessä tekemisessä. Työn rikkaus on ollut myös työelämän haasteissa, joita olen kohdannut ja joista olen selvinnyt.
Kun teiltä superilaisilta on kysytty mikä on parasta työssä, samat asiat ovat olleet myös teidän voimavaranne. Ehkä me siksi olemme aikanamme hakeutuneet ihmisläheiseen työhön – välttämättä tietämättä, mihin työelämä meitä vie. Tyttäreni kysyi minulta äskettäin, olenko ollut tyytyväinen työuraani. Olen mielestäni saanut melko hyvin yhdistettyä perhe- ja työelämän yhteen. Pidän sitä yhtenä merkittävimmistä asioista, koska työn rinnalla on tärkeää elää myös muuta elämää. Voin siis sanoa olevani ihan tyytyväinen.
Kun työura jää taakse, on muulla elämällä entistä keskeisempi rooli. Moni kyselee, että mitäs nyt. Elämästä ei koskaan tiedä ja tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. On kuitenkin paljon ajatuksia ja toiveita, joiden odotan toteutuvan.
Ensin aion pysähtyä ja katsoa sekä eteenpäin että vielä taaksepäin. Saan elämääni tilaa jollekin aivan uudelle – tai jollekin vanhalle, mille ei ole ollut aiemmin aikaa. Lapset, lapsenlapset, puoliso ja sisarukset ovat elämäni rikkaus. Koti ja kesäpaikka ovat voimanlähteenä. Ja monet ystävät ja muistot työuran varrelta. Uskon, että tästä on hyvä siirtyä uuteen elämänvaiheeseen.
Aikansa on joka asialla taivaan alla, sanotaan Saarnaajan kirjassa. Niin se on.
Kiitän kaikkia teitä, joiden kanssa olen vuosien varrella saanut tehdä yhteistyötä. Juuri ihmiset ovat olleet työn suola. Tärkeä työ paremman työelämän ja hoidon eteen jatkuu SuPerissa ja muualla, ja toivon menestystä kaikille, jotka tätä työtä tekevät.