Hyvää vanhuutta rakentamaan
Kukapa meistä ei toivoisi itselleen ja läheisilleen hyvää vanhuutta. Toivomuslistallamme ovat terveys ja elämän mielekkyys, johon sisältyy toimintaa sekä omaisten ja ystävien läsnäoloa. Hyvään vanhuuteen kuuluu tietysti myös riittävä toimeentulo ja oma koti, jossa on lupa toimia niin kuin itse parhaaksi katsoo. Tähän idylliin eivät kuulu sairaudet, vanhuuden raihnaisuus ja tylsät, toisiaan toistavat päivät kotona tai vieraassa ympäristössä. Ja kuitenkin meidän jokaisen on hyvä ottaa ajoissa tarkasteluun myös vaihtoehto, jossa emme tulekaan toimeen itsenäisesti omin voimin tai emme ymmärrä omaa parastamme. Miten voisimme varautua tällaiseen vanhuudenkuvaan ja mitä ajattelemme, että silloin toivoisimme elämältämme?
Työelämän velvoitteista vapautuminen tuo monelle uuden elämänjakson, jolloin voi tehdä asioita, joita työssä ollessa ei ehtinyt tai ei ollut edes mahdollista tehdä. Luin hiljattain naistenlehdestä erään rouvan suunnitelmasta asua eläkkeelle päästyään pidempiä aikoja eri puolilla maailmaa ja tutustua paikallisiin kulttuureihin ja ihmisiin. Mutta entä silloin, kun ei ole mahdollista taloudellisista tai terveydellisistä syistä johtuen tehdä mitään erityistä. Ja vapaatakin on monella ollut työttömyyden tai sairauksien myötä pitkästyttämiseen saakka. Millaista on hyvä vanhuus eri elämäntilanteissa?
Ikääntyminen ja sairaudet voivat tarkoittaa, että terveitä eläkepäiviä ei tule. Silti ihmisellä on oikeus elää olosuhteisiinsa nähden mielekästä vanhuutta. Kun ihminen on riippuvainen toisten avusta – tulevaisuudessa entistä useammin omassa kodissaan tai muussa kodinomaisessa asunnossa – korostuu hyvinvointipalvelujen laatu.
Laitokseen pääsee vain erityisen painavista syistä, eikä monikaan tahdo laitokseen kuin erittäin painavista syistä. Tällaisia syitä on kuitenkin paljon. Missä ikinä ikääntynyt tarvitseekin tukea ja hoitoa siellä liikkuvat ammattilaiset ja toivottavasti myös entistä useammin läheiset ihmiset. Ammattitaitoisen hoitajan työpanosta eivät robotit korvaa ja läheisten ihmisten läsnäoloa elämässä eivät korvaa ammattiauttajat. Olen tullut siihen tulokseen, että vanhan ihmisen yksinäisyys on pitkälti omien läheisten ihmisten ikävää. Ja jos ei ole omaisia, niin ystäviä tarvitaan vanhuksen rinnalle.
Millaista on sitten apua tarvitsevan ihmisen hyvä vanhuus kotona, palvelutalossa tai laitoksessa? Geriatri Jaakko Valvanteen mukaan vanhusten hyvä hoito ja hyvä elämänlaatu syntyvät vanhuksen tarpeista käsin, yhteisöllisyydestä ja siitä, että arkeen tulee elämää. Myös ikääntyneille ihmisille pitää kyetä tarjoamaan mielekästä tekemistä oleskelun ja makuuttamisen sijaan. Toiminta ja osallisuus arkeen lisäisivät vanhuksen kokemusta omasta merkityksestä ihmisenä.
Olen ilokseni havainnut, että joillakin paikkakunnilla on kehitetty vanhustenhuoltoa arjen rikastuttamiseksi. Tämä suuntaus on mieleen myös koulutetuille hoitajille, jotka ovat peräänkuuluttaneet aikaa tehdä hyvää ja kohdata vanhukset. Nyt onkin aika kiinnittää huomio myös hoitajiin vanhusten tulevaisuuden rakentamisessa. Kun hoitajat voivat hyvin, siirtyy hyvä myös heidän hoidossa oleville asiakkaille. Siksi on panostettava myös hoitajien voimaannuttamiseen. Se on myös tulevaisuuden ennakointia. Myös hoitajat ikääntyvät. Vanhustenviikon teema Tulevaisuutta rakentamaan koskee meitä kaikkia.
Vanhustenviikkoa vietetään 4.-11.10. ja Vanhustenpäivää 4.10.