Pyöreä palikka ei istu neliskulmaiseen aukkoon kuin hiomalla − Hollannin kotihoidon malliko Suomeen?

Työssäni olen viimeisen neljän vuoden aikana kuullut viikoittain viittauksia Hollannin Buurtzorgin kotihoitoon. Mittausten mukaan sen asiakkaat sekä työntekijät ovat tyytyväisiä. Selvähän se, sitä me haluamme Suomeenkin!

Olen kuullut aiheesta lukuisia esityksiä, muun muassa Buurtzorgin perustaja ja toimitusjohtaja Jos de Blokin esityksen vuonna 2015 ja suomalaisia esityksiä aiheesta sen jälkeen. Aina esityksiin on liittynyt ”tämä ratkaisee kotihoidon ongelmat” -tunnelma. Niinpä olin tyytyväinen, kun minulla oli vihdoin mahdollisuus keskustella Buurtzorgin projektityöntekijä Arend Jan Swartin sekä hoitotyöntekijä Stefan Mohrin kanssa Hollannissa.

Ensin on todettava, että Hollannissa sote-järjestelmä on vakuutuspohjainen ja muutoinkin erilainen. Kotihoidon asiakkaan hoidon maksaa vakuutusyhtiö ja kotihoidon tuottaa yksityiset yritykset. Hoitoalalla tehdään yleisesti osa-aikatyötä 24−32 tuntia viikossa, harvoin 36 tuntia. Hoitotyöntekijä Stefan itse työskentelee neljänä päivänä viikossa. Buurtzorgin kotihoidon työntekijöistä 70 prosenttia on sairaanhoitajia ja 30 prosenttia hoitotyöntekijöitä tasoa 3, joka vastaa Suomen lähihoitajaa.

Kotihoidon tiimit työskentelevät ilman esimiestä itseohjautuvasti. Riippumatta koulutuksesta jokainen tiimin jäsen on tasa-arvoinen tekemään päätöksiä yhdessä. Työntekijöillä on vastuutehtäviä, jotka kiertävät neljän kuukauden välein. Haasteellisiin tilanteisiin ja päätöksiin tiimi saa apua alueelliselta Buurtzorg-valmentajalta, joita on 21. Almelon kaupungissa työskentelee lisäksi 50 Buurtzorgin hallintotyöntekijää muun muassa asiakassopimusten ja laskutuksen parissa.

Stefanin tiimissä on päätetty, että vain osa asiakkaista voi olla muistisairaita. Näin työntekijät viihtyvät paremmin töissä.

Hoitotyöntekijä Stefan kertoi, että heidän Amsterdamissa toimivassa tiimissään työskentelee kahdeksan työntekijää. Asiakkaita on tällä hetkellä 45, joista 40 luona käydään päivittäin. Enimmillään asiakkaita on ollut tässä tiimissä 60. Kun sairaalasta tarjotaan tiimille uutta asiakasta, tiimillä on kaksi tuntia aikaa päättää, ottavatko he asiakkaan.

Alueella toimii viisi eri kotihoidon palveluntuottajaa. Stefanin tiimissä on päätetty, että vain osa asiakkaista voi olla muistisairaita. Näin työntekijät viihtyvät paremmin töissä. Tiimi tekee vain aamuvuoroa ja vain äärimmäisessä poikkeuksessa myös klo 17−19, tällöinkin vain soittaen asiakkaalle. Viikonloppuisin tai yöaikaan heillä ei ole työvuoroja. Työ keskittyy asiakkaaseen, eikä siihen liity kodinhoidollisia tehtäviä. Kysyin pyykinpesusta, joka sai Stefanin nauramaan: ”Ei, se ei kuulu meille”.

Suomessa järjestelmä on verorahoitteinen. Kun arvioinnissa on todettu kuntalaisen palveluiden tarve ja hänelle on myönnetty palvelut, kunta on velvollinen järjestämään hänelle tarvittavan kotihoidon. Kotihoidon palveluja tarjotaan ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä. Suomessa työntekijät tekevät pääsääntöisesti täyttä työaikaa. Osa-aikatyön kulttuuri ei ole samanlaista kuin useissa Euroopan maissa. Syy on myös siinä, että hoitajan osa-aikatyön palkalla ei ole mahdollista tulla Suomessa toimeen.

Mutta jotain Suomen kotihoito voi Buurzorgin mallista oppia: itseohjautuvat tiimit. Uskon vahvasti, että kun työntekijät pääsevät päättämään työstään, syntyy arvostuksen tunnetta, työn mielekkyys lisääntyy, työhyvinvointi kasvaa ja hoito on laadukkaampaa. Tämä on suuri työkulttuurin muutos. Se ei synny itsestään, vaan tarvitsee pitkäjänteistä kehittämistyötä yhdessä kotihoidon työntekijöiden ja johdon kanssa. Olen mielenkiinnolla seurannut Järvenpään kotihoidon itseohjautuvuuden kehittämistä ja suosittelen siihen tutustumista muillekin.

Sari Erkkilä
Asiantuntija
SuPer

Lue myös

• Järvenpään kaupungin e-julkaisu ”Itseohjautuvaa yhteispeliä – Oivalluksia ja oppeja Järvenpään kotihoidon pilottihankkeesta”
• SuPer-lehden artikkeli ”Itseohjautuvuus – sopiiko se hoitoalalle?”

• hollanti
• Buurtzorg

Kommentit