Hoitajien toiveet

Hoitajienko harteilla koko taloutemme tulevaisuus?

Kuunnellessa yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua saa usein vaikutelman, että koko taloutemme olisi vaarassa hoitajien ”kohtuuttomien” vaatimusten vuoksi, olipa kyse sitten palkankorotuksista tai edes säällisten työolojen turvaamisesta, kuten esimerkiksi riittävästä hoitajamitoituksesta. Tosiasiassa hoitajat eivät vaadi kummoisia. Vasta valmistuneessa suomalaisessa Kestävän hoitotyön hankkeen* tiimoilta tehdyssä tutkimuksessa (Hult, Ring, Siranko, 2024), jota sain itsekin olla toteuttamassa, selvitettiin hoitajien unelmien työpaikkaa. 

Hoitajille annettiin mahdollisuus ilman rajoituksia kertoa minkälaista heidän elämänsä olisi työpaikassa, joka vastaisi heidän kaikkiin odotuksiinsa. Tulosten mukaan hoitajat eivät vaadi mitään suurta ja hienoa, ihan vaan tavallisen hyvää työpaikkaa. Hoitajien toiveissa oli, että heidän työtänsä ja työpanostansa arvostettaisiin esimerkiksi mahdollistamalla mielekäs työ, jossa on riittävästi aikaa potilaille ja asiakkaille sekä tarjoamalla kehittymismahdollisuuksia. Toki myös työn vaativuutta vastaava palkka oli hoitajien toiveissa, eiköhän meillä kaikilla? 

Hoitajat toivoivat myös, että työ edistäisi heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan esimerkiksi hyvin organisoidun työn ja riittävän henkilökunnan kautta. Esihenkilöltä toivottiin muun muassa aikaa ja jalkautumista työntekijöiden luokse, työyhteisöltä avointa keskusteluilmapiiriä. Kuulostaako kohtuuttomalta? Minusta ei. Nämä toiveet ovat lähinnä sitä, mitä jokaisen työpaikan olettaisi olevan. 

Miksi hoitajia sitten syyllistetään liiallisista vaatimuksista? Ajatus ”sisar hento valkoisesta”, joka hoitaa potilaita kutsumuksesta elää vahvana, mutta kuuluu menneisyyteen. Tämä romantisoitu kuva hoitotyöstä ei vastaa todellisuutta, jossa hoitajat kohtaavat raskasta työkuormaa ja suurta vastuuta päivittäin. Monissa sote-alan työpaikoissa jatkuva väkivallan uhka ja kuoleman läheisyys tutkitusti lisäävät esimerkiksi hoitajien kokemaa psyykkistä kuormaa. On myös itsestään selvää, tai ainakin pitäisi olla, että kutsumuksella ei makseta laskuja eikä ruokita perhettä.

Hoitotyötä ei saa nähdä epäitsekkäänä uhrautumisena, jossa ”hoivavietti” – eräänlainen myyttinen naisten supervoima – riittäisi korvaukseksi raskaasta työstä. Tämä vanhentunut käsitys on syytä jättää historiaan. Todellisuudessa hoitajat ansaitsevat arvostusta, inhimillisiä työoloja ja oikeudenmukaista palkkaa, sillä heidän työnsä on elintärkeää koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. 

Heta Siranko
SuPerin asiantuntija
*Voit lukea hankkeesta lisää täältä (Kohti kestävää hoitotyötä - Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (xamk.fi)). 

Lähteet:
Hult Marja, Ring Marjo, Siranko Heta 2024. Kohti kestävää hoitotyötä. Pro Terveys 3/2024. 

Kommentit