Hoitajia on nyt tuettava kaikin keinoin
Olen suorittanut ensimmäisen terveydenhuollon tutkintoni vuonna 1980 eli neljäkymmentä vuotta sitten. Olin vahvasti sisäistänyt tietoisuuden siitä, että ala, jolle lähdin, tulisi kriisitilanteessa vaatimaan työhön antautumista omasta halustani riippumatta. Itse olen ollut käytännön hoitotyöstä pois liian pitkään voidakseni palvella yhteiskuntaa eturintamassa. Olen taustalla, mutta näen ja kuulen asioita, jotka antavat aihetta pohtimiselle. On enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, enemmän epätietoisuutta kuin tutkittua tietoa. Sellaisessa tilanteessa nyt elämme koronaviruksen kanssa Suomessa ja maailmalla.
Uskon, että monet lähi- ja perushoitajat, lastenhoitajat ja muut hoitajat ovat joutuneet uuteen tilanteeseen puskista. Työelämää normaalioloissa säätelevät lainalaisuudet eivät nyt päde. On mentävä, kun käsketään. On toimittava, vaikka varusteita ei ole riittävästi. Hoitajan fyysinen ja ennen kaikkea eettinen kuorma on mittava. Kuinka moni viimeisten vuosien aikana valmistunut hoitaja oli ajatellut, että tällainen tilanne voisi tulla omalla uralla vastaan.
Ongelmana taustalla on se tosiasia, että esimerkiksi sosiaalihuollon palvelut, erityisesti vanhuspalvelut, ovat olleet säästöjen ja voitontavoittelun kohteina pitkään. Työtä on tehty kriisiytyneissä olosuhteissa vuosia ja nyt tuli koronakriisi. Olisi ihme, jos mitään huolia ei kuuluisi tältä sektorilta.
Hoivapalveluissa kohdataan kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevia ikäihmisiä, vammaisia ja toisen ihmisen apua tarvitsevia. Korkealla työmoraalilla toimivat hoitajat joutuvat jatkuvaan eettiseen ristiriitaan. Ikääntyvät ovat riskiryhmässä, eivätkä he saa tavata läheisiään. Huoli on myös kollegoista. Esimiesten tärkein tehtävä on nyt tukea eturintamassa olevia ammattilaisia hyvällä johtamisella ja riittävillä työntekijäresursseilla ja suojavarusteilla. Palkkaneuvotteluista odotetaan paljon.
On tärkeää muistaa, mikä on saanut ammattilaiset hakeutumaan juuri hoitajan työhön. Opiskelijoilta ja valmiilta ammattilaisilta kysyttäessä alan valintaan vaikuttaneita motiiveista nousee aina esille halu auttaa, halu tehdä merkityksellistä työtä. Koronatartuntojen leviämisen estäminen on merkityksellistä työtä. Se perustuu vahvaan osaamiseen ja eettiseen työskentelyyn poikkeusoloissa. Ohjeita noudatetaan ja suojauksesta pidetään kiinni asiakkaiden terveyden ja elämän turvaamiseksi ja työtovereiden, läheisten ja oman terveyden suojelemiseksi.
Esimiesten ja työntekijöiden tulee puhaltaa yhteen hiileen. Kun valinnanmahdollisuudet ovat vähissä, on tärkeää valita ja toimia niin oikein kuin se vallitsevassa tilanteessa on mahdollista.
Esimiesten tuen lisäksi on tärkeää, että hoitaja pitää aina myös itsestään huolta.
NIMETÖN26.05.2020 13:27:57Niin:...Uuden työntekijän opetusvelvollisuus on olemassa.Miten ajattelit työnkuormittavuutta saada helpotettua,jos et jaksa opettaa.Ristiriitainen tilanne.Onhan se parempi,että saadaan lisää työntekijöitä kuin tehdä itse kaikki ja lopputuloksena väsynyt työntekijä.En usko sen kahvin ja pullan tässä paljon auttavan vaikka olisihan se tietysti maittava lepohetki.Raskastahan se työ on.Ilmeisesti hetken sijainen,jota on turha opettaa ,kun ei kuitenkaan saada kuin hetken apu.Otan osaa.
Auli Töyry07.05.2020 08:16:31Niin,me tehdään töitä joka päivä kovan paineen alla. Nyt vielä koko ajan joudumme neuvomaan ja opastamaan kotihoidossa kunnan muista töistä siirrettyjä kotihoidon saloihin.Aina on mukana joku "perässä vedettävä". Se osaltaan lisää työ taakkaa. Ja ei ainakaan meillä, kaupunki ei edes ilmaisia kahveja saati edes pullaa tarjoa kiitokseksi raskaasta työstä!Koskaan ei säädä mitään konkreettista, pelkkiä sanoja vaan!