Ei pelkkiä sankaritarinoita toipumisesta

Luemme iltapäivälehdistä uskomattomia selviytymistarinoita syövästä parantumisesta sekä koronasta toipumisesta. Tarinat luovat uskoa elämään ja kiitollisuuden tunnetta terveydenhuoltoamme kohtaan.

Valtaosa superilaisista työskentelee sosiaalihuollon palveluissa, joissa asiakassuhteet voivat olla vuosien, jopa vuosikymmenien pituisia. Sankaritarinoita sosiaalihuollon puolelta kuulemme harvoin eivätkä ne ylitä uutiskynnystä. Sen sijaan palstatilaa vievät keskustelut korkeista sosiaalihuollon kustannuksista ja säästöpaineista, jolloin onnistumiset jäävät niiden varjoon.

Koronavuosi ei koetellut ainoastaan terveydenhuollon kantokykyä, vaan myös sosiaalihuollon palvelut olivat kovan paineen alla. Vanhuspalveluiden tilanteesta olemme saaneet lukea laajaa uutisointia, mutta korona ravisteli myös mielenterveyskuntoutujien ja vammaisten asumispalveluita. Arjen rutiineilta putosi hetkessä pohja pois ja jäljelle jäi epätietoisuus sekä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Arjen sankareita, Ellinooraa ja Juha Tapiota lainaten ”hiljaisii heeroksii”, tilanteessa olivat sosiaalihuollon työntekijät. Työtehtävien määrä ei maailman sulkeuduttua vähentynyt mielenterveyskuntoutujien ja vammaisten asumispalveluissa, päinvastoin. Arkirytmi uudistui päivätoimintojen sulkeuduttua ja lisäksi arkeen tuli tiedotusta pandemiatilanteesta asukkaille selkokielisesti yksilölliset erot huomioiden, desinfiointia, kuuntelua, keskustelua sekä kohtaamista uudessa pelottavassa tilanteessa.

Omaisyhteistyö ja kotilomat katosivat kertalaakista, jolloin työntekijät korvasivat kaiken muun keskellä näitä merkittäviä ihmissuhteita. Päivätoimintojen väki otti jättimäisen digiloikan toimintojen siirtyessä etänä toteutettavaksi ja toi normaaliuden tunnetta epänormaaliin.

Kesä 2020 antoi kaivatun hengähdystauon, mutta syksyllä tartuntalukujen kasvaessa taas mentiin. Lähestyvä kesä ja rokotukset tuovat valoa tunnelin päähän ja ansaitut kesälomat lähestyvät. Yksilöllinen ja oman näköinen elämä on valtaosalle itsestäänselvyys. Pitkäaikaisten asumispalveluiden puolella se on merkki onnistuneesta palvelusta.

Yksilöllinen ja oman näköinen elämä asumispalveluissa pandemian keskellä sen sijaan on sankaritarina, jonka toteuttajina ovat sosiaalihuollon ammattilaiset. Etenkin te superilaiset.

Kommentit