Annattehan syliä, lämpöä ja yksilöllistä hoitoa lapselleni
Tapaamme messuilla aina paljon jäseniämme, mutta myös alle kouluikäisten lasten vanhempia. Tänä vuonna pyysimme heiltä palautetta ja terveisiä kasvattajille päiväkoteihin, kerhoihin ja perhepäivähoitoon eli omaa perhettä lähinnä olevaan paikkaan.
SuPer oli mukana Helsingin Messukeskuksen Lapsimessuilla 21.–23.4. Tapaamme messuilla aina paljon jäseniämme, mutta myös alle kouluikäisten lasten vanhempia. Tänä vuonna pyysimme heiltä palautetta ja terveisiä kasvattajille päiväkoteihin, kerhoihin ja perhepäivähoitoon eli omaa perhettä lähinnä olevaan paikkaan. Risut ja ruusut otimme vastaan pienille lapuille ilman sen suurempia ohjaavia kysymyksiä.
Vastauksia tuli enemmän kuin osasimme odottaa, lähes 400. Ylivoimaisesti eniten saimme ”ruusuja” välitettäväksi varhaiskasvatuksen työntekijöille, ihanille hoitajille. Ruusuja tuli yhteensä 190 kappaletta: paljon kiitoksia lastenhoitajille hyvästä hoidosta, sylistä ja yhteisistä ammattitaidolla toteutetuista tekemisistä ja vuosista.
Seuraavaksi eniten palautetta (68 kappaletta) tuli ”risuina”, muttei suinkaan hoitajille, vaan päättäjille välitettäväksi. Risut tulivat liian suurista lapsiryhmistä, hoitajien liian pienestä palkasta ja väsymisestä liian suuren työtaakan alla. ”Tällä hetkellä ryhmät ovat liian isoja ja hoitajat joutuvat liian koville. Koen, että lapseni ei saisi päiväkodissa hyvää varhaiskasvatusta, joten mieluummin hoidan lapseni kotona ja vien päiväkotiin vasta kun on pakko.”
Suomi on saanut huomautuksen EU:lta liian heikosta lasten osallistumisesta varhaiskasvatukseen. Jos lapsia olisi vähemmän ryhmissä, huoltajat varmasti alkaisivat myös pitää päiväkotihoitoa varteenotettavana vaihtoehtona. Suomessahan vain alle 70 % 3-vuotiaista osallistuu varhaiskasvatukseen. Muissa Pohjoismaissa lähennellään osallistumisen osalta 100 prosenttia. Negatiivista palautetta sai myös subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen kajoaminen. Lieneekö syynä liian suuri työmäärä vai mikä, mutta hoitajan kasvoille toivottiin muutamassa palautteessa myös sieltä talven mittaan kadonnutta hymyä.
Kehittämisen näkökulma sai myös paljon palautetta. Toiveet pienestä ryhmäkoosta ja riittävästä määrästä hoitajia tulikin jo mainittua, mutta jos jokin toive resurssikysymyksistä voi erottua, se oli huoltajien toive lapsen yksilöllisestä huomioimisesta. 54 vastauksessa painotettiin yksilöllisen kohtaamisen, vuorovaikutuksen, huomioimisen ja ehkä tärkeimmän, sylin löytymistä, arjessa. ”Toivottavasti teillä on mahdollisuus huomioida lapseni yksilönä ja tarjota hänelle syliä silloin, kun hän sitä tarvitsee. Teette SuPer-hienoa työtä!”
Toivottiin lähipäiväkoteja, ettei lasten hoitoaika venyisi liian pitkäksi siirtymisten takia. Samoin päiväkodin eri ryhmien yhteisten pelisääntöjen sopimista toivottiin useassa palautteessa esimerkiksi lelupäivien suhteen. Pieniä asioita, mutta tärkeitä. Muistetaanhan nämä toiminnassa?
”Toivon kasvattajille vähemmän palavereja, tietokonehommia yms. ja enemmän aikaa aidosti lapsille!”
Ammattilaisten kanssa messuilla käydyissä keskusteluissa nousi huoli työn tasa-arvoisesta jakautumisesta lapsiryhmässä. Useampi lastentarhanopettaja toi esiin huolensa siitä, että lastenhoitajan rooli ei unohtuisi, vaikka vasun (lapsen varhaiskasvatussuunnitelma) päävastuu on lastentarhanopettajalla. Yhdessä tekemisen merkitystä haluttiin painottaa, samoin työn jakamista. Näin työn mielekkyys säilyy kaikilla ja kenenkään työtaakka ei kasaudu liian suureksi kantaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Johanna Pérez
Asiantuntija
johanna.perez@superliitto.fi