Aikaa tehdä työ hyvin?

Kuvittele, että sinulle on annettu työtehtävä, jonka haluat hoitaa hyvin. Voit olla ammatiltasi hoitaja, huoltomies tai vaikka asiakaspalvelija. Sinulla on kokemusta riittävästi ja käsitys siitä, miten työ tehdään.  Aikaa on kuitenkin liian vähän. Mitä teet?

Kiristätkö tahtia ja jätät tauot väliin? Vai teetkö työn ylimalkaisemmin ja oikaisemalla, hällä väliä -asenteella?  Vai hoidatko työn niin, että lopputulos – oli se sitten hoitotilanne, korjattu putki tai hyvin palvelu asiakas  – on laadukas ja sekä työntekijä että asiakas ovat tyytyväisiä, mutta aikaa kului  liikaa.

Pääsiäisen aikaan Helsingin Sanomissa oli Työelämä-osiossa kirjoitus tunnollisuudesta. Kirjoitus oli otsikoitu ”Tunnollisia ei enää arvosteta työpaikoilla”. Jutussa väitettiin, että nykyään työelämässä menestyvät parhaiten ne, jotka tekevät työt nopeasti ja vähän sinne päin. Vielä 1980-luvulle asti ihmisillä oli aikaa tehdä työnsä huolella ja tarkastaa lopputulos. Sitten tuli lama ja työtahti kiristyi.

Mitä tapahtuu jos työelämässä yhä enemmän palkitaan nopeasti ja sinne päin tekemisestä ja myös ajaudutaan siihen suuntaan? Hoitaja antaa kiireessä ja puolihuolimattomasti jotain lääkettä potilaalle, asiakaspalvelija antaa ohjeita ylimalkaisesti ja neuvoo väärin ja huoltomies korjailee niin, että asia ei tule korjatuksi? Käsi pystyyn kuka meistä haluaa näin toimivien työntekijöiden hoidettavaksi tai palveltavaksi? Kiire ja liika nopeus johtaa helposti virheisiin. Joskus virheitä voidaan joutua korjaamaan ehkä moneenkin kertaan. Erikseen ovat ne tilanteet ja virheet, joita ei voi korjata, eikä työtä tilata uusiksi. Kiire yhdistettynä välinpitämättömään asenteeseen johtaa vielä vahingollisempaan tulokseen.  

Työn tekeminen vaatiikin oikeasti aikaa, vaikka kuinka yrittäisimme tehostaa ja kiirehtiä. Itse työn toteutus vie aikaa ja yllättävät muutokset ja keskeytykset lisäävät ajan tarvetta. Asioiden omaksuminen ja tiedon hakeminen vie aikaa. Tiedon käsittely ja uuden oppiminen vei aikaa. Uuden työntekijän perehdyttäminen vie aikaa perehdyttäjältä ja toisaalta vaatii aikaa ja sulattelua perehtyjältä. Kun toimintatapoja tai organisaatiota muutetaan, pitäisi työntekijöiden oppia uudet työkaverit, tavat ja rakenteet ja myös poisoppia vanhasta. Tämä vie aikaa.

Vuorokaudessa on tunteja kaikilla yhtä paljon kuin 10 tai 20 vuotta sitten. Elämänrytmi ja ympäristö ja sen vaatimukset sekä kärsimättömyys ovat kuitenkin kasvaneet huimasti. Väittäisin että useimmat meistä haluavat edelleen tehdä työnsä hyvin ja olla siitä ylpeitä. On kuitenkin eri asia annetaanko siihen realistisia mahdollisuuksia: kohtaavatko tarpeet ja tavoitteet käytettävissä olevat resurssit?
 
 

Kommentit