Paikallinen sopiminen hyvinvointialueilla
Paikallisella sopimisella tarkoitetaan työ- ja virkaehtosopimuksessa annettua oikeutta sopia joistakin työehtosopimuksessa mainituista asioista työpaikkakohtaisesti toisin.
Jotta sopiminen voi onnistua, työpaikalla on oltava luottamukselliset välit työnantajan ja henkilöstön edustajan sekä henkilöstön välillä. Paikallinen sopiminen vaatii neuvottelutaitoja ja osapuolten mahdollisimman tasavertaista asemaa.
Pääsopijajärjestöt neuvottelevat ja solmivat paikallisia sopimuksia hyvinvointialueella. Luottamusmiehillä on virka- ja työehtosopimusten asiantuntemus paikalliseen sopimiseen sekä liiton tuki takanaan.
Paikallinen sopimus koskee koko hyvinvointialueen henkilöstöä, joitakin yksiköitä tai henkilöstöryhmiä tai joskus harvoin yksittäistä työntekijää.
Millaisia paikallisia sopimuksia on tehty?
- Luottamusmiessopimus
- Hälytys-/kutsurahasopimus
- Työaikapankkisopimus
- Työsuojelu- ja työympäristösopimus
- Järjestelyeräneuvottelut
- Tulospalkkiojärjestelmä
- Henkilökohtaisen lisän arviointijärjestelmä
- Sopimus työaikamääräyksistä poikkeamisesta (SOTE-sopimus 3 luku 3 §)
- Henkilöstön siirtosopimukset
Miten paikallinen sopimus tehdään?
Paikallinen sopimus tehdään aina kirjallisesti. Allekirjoittajina on ammattiosasto tai sen nimeämä henkilö (esim. pääluottamusmies) ja työnantaja. Ammattiosaston on hyväksytettävä paikallinen sopimus jäsenistöllään.
Paikallinen sopimus voidaan milloin tahansa irtisanoa päättymään kolmen kuukauden kuluttua, jos muusta ei ole sovittu.
Jäsenistön etua, palkkaa tai työolosuhteita heikentäviä paikallisia sopimuksia ei tule hyväksyä. Paikallisen sopimuksen tulee olla hyödyllistä molemmille neuvotteluosapuolille.