SuPer-ammattilaisia jo yli 70 vuotta

SuPerin historia alkaa vuodesta 1948, jolloin Helsingin Naistenklinikalla perustettiin Suomen Apuhoitajayhdistys (SAY). Sen tavoitteena oli valvoa jäsentensä ja ammattikuntansa etuja ja kehitystä. Tämä sama tavoite on yhä tänäänkin Suomen lähi- ja perushoitajaliiton tärkein tehtävä.

Vuonna 2018 juhlimme SuPerin 70-vuotista taivalta. 70 vuodessa yhdistyksestä on kasvanut 90 000 jäsenen Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer, joka on ainoana liittona keskittynyt lähi- ja perushoitajien edunvalvontaan. Pidämme jäsentemme puolta paikallisella ja valtakunnallisella tasolla sekä myös kansainvälisesti.

SuPerin virallinen syntymäpäivä on 27. tammikuuta, jolloin vietämme vuosittain myös Kansallista lähihoitajapäivää. Omalla teemapäivällä SuPer on halunnut tuoda lähihoitajan ammattia, koulutusta ja laajaa työnkuvaa tutuksi. Superilaiset työskentelevät laajasti sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kasvatusalalla, eikä yhteiskuntamme toimisi ilman heitä.

 

Apuhoitajayhdistyksestä Suomen lähi- ja perushoitajaliittoon

Suomen Apuhoitajayhdistyksen perustava kokous pidettiin 27. tammikuuta 1948. Kokouksen puheenjohtajana toimi Etel Söderlund, joka valittiin myös uuden yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Jäseniä oli tuolloin 280, nyt 70 vuotta myöhemmin 90 000.

Opiskelijat aloitteellisina

Oman yhdistyksen perustaminen oli ollut jo ensimmäisten apuhoitajakurssilaisten mielessä. Helsingissä marraskuussa 1946 päivätty kokousmerkintä oli luettelo asioista, joihin haluttiin Lääkintöhallitukselta selvennystä. Kysymykset koskivat mm. apuhoitajattarille suunniteltua tehtäväkuvaa ja työpaikkoja sekä palkkaus- ja vuosilomaetuja. Myös oma kurssimerkki ja apuhoitaja-nimen muuttaminen alisairaanhoitajaksi sekä työasu, etenkin myssynkäyttöoikeus, olivat nousseet keskustelussa esiin.

Yhdistys valvomaan jäsentensä ja ammattikunnan etuja ja kehitystä 

Sääntöjen mukaan yhdistyksen tuli valvoa jäsentensä ja ammattikuntansa etuja ja kehitystä. Tässä riitti töitä, sillä apuhoitajien tehtävät, kesälomat ja palkkaus poikkesivat suuresti toisistaan eri laitoksissa. Yhdistys hoiti virkanimeä, koulutusta ja palkkausta koskevia asioita lähettämällä kirjelmiä ja lausuntoja muun muassa Lääkintöhallitukseen, sosiaaliministeriöön, sisäasiainministeriöön ja valtiovarainvaliokuntaan.

Ensimmäisen vuosikokouksen yhteydessä pidettiin myös ensimmäiset ammattitaitoa kohottavat luentopäivät, jotka nykyään tunnetaan ammatillisina opintopäivinä.

Itsenäinen yhdistys

Apuhoitajayhdistyksellä ei ollut neuvotteluoikeutta, joten se pyysi vuonna 1954, siinä onnistumatta, saada apuhoitajien asiat hoidettua Sairaanhoitajaliiton kautta. Kun haluttu yhteistyö kariutui, Apuhoitajayhdistys liittyi yhdistyksenä Virkamiesliittoon ja kehotti kuntien, kaupunkien ja kauppaloiden palveluksessa olevia apuhoitajia liittymään paikallisiin Kunnallisvirkamiesyhdistyksiin.

Vuonna 1958 Suomen Apuhoitajayhdistys sai valtioneuvoston myöntämän neuvotteluoikeuden kuntien ja kuntayhtymien kanssa ja seuraavana vuonna myös Lääkintöhallituksen kanssa.

Vuonna 1962 Apuhoitajayhdistys liittyi ryhmäjäsenenä Kunnallisvirkamiesliittoon ja valtion palveluksessa olevien apuhoitajien osalta yhdistys oli edelleen Virkamiesliiton jäsenjärjestö.

Kentän ja Apuhoitajayhdistyksen yhdyssiteeksi vuonna 1960 perustetun Neuvottelukunnan rooli oli merkittävä. Nykyisen edustajiston edeltäjän muodostivat yhdistyksen puheenjohtaja ja sihteeri sekä paikallisosastojen ehdottamat ja vuosikokouksen hyväksymät edustajat.

Neuvottelukunta kokoontui kaksi kertaa vuodessa käsittelemään tärkeimpiä asioita, mutta päätösvalta oli yhdistyksen vuosikokouksella ja hallituksella. Toiminta lakkautettiin organisaatiouudistuksen myötä vuonna 1972.

Paikallisosastot ammattiosastojen alku

Vuonna 1953 ryhdyttiin pohtimaan kerhojen perustamista maaseutulaisille. Vuosikokouksessa 1955 päätettiin myöntää oikeus paikallisosastojen perustamiseen ja hyväksyttiin niille sääntöluonnos. Paikallisosastot rahoittivat toimintaansa järjestämällä ompeluiltoja ja myyjäisiä tai perimällä pientä jäsenmaksua. Apuhoitajayhdistys myönsi myös avustusta.

Paikallisosastojen toimintaan kuuluivat mm. opintopäivät ja -retket, ompelu- ja keskusteluillat sekä järjestötietoustunnit apuhoitajaoppilaille.

1960-luvulla osastot alkoivat osallistua myös edunvalvontaan yhdistyksen valtakirjalla. Apuhoitajayhdistyksen toimintaan ne vaikuttivat yhdistyksen hallituksen ja neuvottelukunnan kautta.

Apuhoitajaliiton perustamista edelsi paikallisosastojen muuttaminen rekisteröidyiksi yhdistyksiksi. 1970-luvun ajan ne huolehtivat mm. paikallisesta edunvalvonnasta, neuvotteluista, luottamusmiestoiminnasta.

Vuoden 1978 liittokokous kehotti paikallisyhdistyksiä perustamaan toimialueelleen ammattiosastot, joiden toimintarajat olisivat joko työantaja- tai aluekohtaisia. Vuonna 1980 syysvaltuusto teki periaatepäätöksen, että ammattiosastot otetaan suoraan Apuhoitajaliiton jäseniksi.

Yhdistyksestä liitoksi

Terveydenhuoltoalan palkka- ja työolosuhteisiin liittyvien erityisongelmien kasvaessa Apuhoitajayhdistyksen piti tehostaa toimintaansa. Suomen Apuhoitajaliiton perustava kokous pidettiin 27.2.1972. Liiton organisaatio perustui koko maan kattavalle ammattiosastoverkostolle. Jäsenmäärä oli tuolloin 10 000.

Apuhoitajaliitto erosi Kunnallisvirkamiesliitosta ja liittyi vuoden 1974 alusta jäseneksi Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliittoon (TVK) ja sen julkisen alan neuvottelujärjestöön (TVK-V). Kun TVK ajautui vuonna 1992 konkurssiin, SuPerista tuli Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n jäsen 1.5.1993.

Suomen Apuhoitajaliitosta tuli Suomen Perushoitajaliitto vuonna 1984 ja myös lyhenne SuPer rekisteröitiin tuolloin. Jäsenmäärä oli noin 22 500.

Vuonna 1992 liitto ennakoi lähihoitaja-nimikkeen hyväksymistä sosiaali- ja terveydenhoitoalan toisen asteen tutkintonimikkeeksi. Liiton nimeksi tuli Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry. Jäseniä liitossa oli noin 38 000.

Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo ry perustettiin 27.2.2014. Se neuvottelee ja solmii kuntasektorin virka- ja työehtosopimukset. SuPerin lisäksi KoHoon kuuluvat Suomen Palomiesliitto SPAL ja Tehy. Yksityisten työnantajien palveluksessa olevien jäsenten edunvalvontaa SuPer hoitaa yhteistyössä Erillisalojen toimihenkilöliiton (ERTO) ja Tehyn kanssa Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry:ssä.

Ammattiosastot ovat edelleenkin liiton toiminnan kivijalka. Sote-uudistus lisää paineita myös paikalliseen edunvalvontaan. Aktiivisten ammattiosastojen ansiosta jäsenten edunvalvonta on tehokasta ja liiton palvelut lähellä asuinpaikasta riippumatta. Ammattiosastoja on kaikkiaan 210, ja vuoden 2018 alussa liiton jäsenmäärä on noin 90 000 jäsentä. SuPer on Suomessa ainoa ammattiliitto, jossa päätösvalta on lähi- ja perushoitajilla.

Tutustu myös HUSin museotoimikunnan Apusisaresta lähihoitajaksi -näyttelyyn, jonka kokoamisessa SuPer on ollut yhteistyökumppanina.