Puheenjohtaja Silja Paavola: Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille ei saa asettaa rokotuspakkoa
SuPeriin on vuoden 2017 alkupuolesta lähtien tullut valtava määrä yhteydenottoja tartuntatautilain 48 pykälään eli ns. rokotuspykälään liittyen. Huomattava osa yhteydenotoista on koskenut työnantajien lainvastaisia menettelytapoja influenssarokotuksen osalta. Rokotuspykälän on tulkittu tarkoittavan rokotepakkoa. Sosiaali- ja terveysministeriö selkiyttää pykälää. SuPerin mukaan pykälää on selkiytettävä siten, että siitä ei synny rokotuspakkoa. Muutosesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle 5. joulukuuta. SuPer pitää selkiyttämistä äärimmäisen tärkeänä.
Työntekijöitä on uhkailtu lomautuksilla ja työsuhteiden päättämisillä, jos influenssarokotusta ei ole otettu. Uhkailua ovat saaneet osakseen myös sellaiset työntekijät, joilla on terveydellinen syy olla ottamatta rokotusta. Työpaikkojen seinille on laitettu listoja rokotuksen ottaneista työntekijöistä.
Päätös missä tiloissa työskenteleviä rokotussuojavelvoite työpaikoilla koskee, ei läheskään aina ole perustunut lääketieteelliseen arvioon, vaan päätöksiä ovat tehneet muun muassa kuntien perusturvajohtajat tai vastaavat johtavassa asemassa olevat henkilöt ilman, että päätöksen taustalla olisi ollut lääketieteellistä arviointia.
SuPer vaatii säännöksen sanamuodon muuttamista siten, ettei sen perusteella sosiaali- ja terveydenhuollossa riskiryhmien parissa työskenteleville aseteta tosiasiallista pakkoa rokotusten ottamiseen. Säännöksen tulee siis olla suositusluontoinen. Rokotuskattavuuden parantamiseksi tulisi pakon sijasta ennemminkin käyttää valistusta ja kannustusta rokotusten ottamiseen.
Jos rokotusvelvollisuus säilyy pakollisena, säännöksessä tulee selkeämmin todeta, että rokotussuojavelvoite koskee ainoastaan sellaisia tiloja, joissa se on lääketieteellisen arvion perusteella perusteltua.
Jos rokotusvelvollisuus säilyy, säännöksessä tai sen perusteluissa tulee avata täsmällisemmin sitä, minkälaisissa tilanteissa rokotusvelvollisuudesta voidaan poiketa työpaikoilla.
Säännöksessä tulee olla selkeämpi kirjaus siitä, että työntekijällä ei ole velvollisuutta antaa rokotustietojaan eli terveydentilatietojaan muille henkilöille ja ettei näiden tietojen antamisesta kieltäytymisestä saa seurata työntekijälle työsuhteen kannalta negatiivisia seuraamuksia.
Säännöksestä tulee nykyistä selkeämmin käydä ilmi se, että oikea taho antamaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle rokotukset, on työterveyshuolto.
Rokotuspykälä nykymuodossaan asettaa yhden suuren työntekijäryhmän täysin eriarvoiseen asemaan työmarkkinoilla verrattuna muiden alojen työntekijöihin. Tilannetta ei voida pitää kohtuullisena. Epäoikeudenmukaiseksi tilanteen tekee myös se, että riskiryhmään kuuluvien henkilöiden itsensä, heidän omaistensa tai heitä laitoksissa tapaamassa käyvien ihmisten ei edellytetä ottavan esimerkiksi influenssarokotusta.
SuPer ei vastusta influenssarokotuksia, vaan pitää niitä tärkeinä niin työntekijöiden itsensä, heidän läheistensä kuin luonnollisesti myös potilaiden terveyden kannalta. Rokotuskattavuutta ei kuitenkaan nosteta asettamalla yhden alan työntekijöille tosiasiallista rokotuspakkoa.