Mielipide: Voimavaralähtöinen hoito kuuluu jokaisen ikääntyneen oikeuksiin
Vanhustenhoidon suurin ammattiryhmä ovat lähi- ja perushoitajat, joista suurin osa on SuPerin jäseniä. Vanhuuden tulisi olla arvokasta aikaa. Superilaiset hoitajat näkevät valitettavasti myös toisenlaista vanhuutta, jossa vanhusten parasta ei välttämättä kuunnella. Kustannussäästöt ajavat ihmisyyden ohi. Hoitajalle tämä on suurin murheen aihe.
Sairauksien ja kuoleman kohtaaminen kuuluvat hoitajan arkeen ja ovat osa ihmiselämää – niihin hoitajilla on koulutus ja osaaminen. Sen, että ei ole aikaa hoitaa ihmistä riittävän hyvin ja kohdata hänet kivun ja hädän keskellä, ei pitäisi kuulua hoitajan työhön.
Ihmisen kunnioittava kohtaaminen ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden sekä itsekunnioituksen vahvistaminen sairauden keskellä ovat tärkeä osa hoitajan työtä. Sairaudet ja ikääntyminen heikentävät kykyä toimia itsenäisesti eikä ulkopuolisen avun hyväksyminen ole aina helppoa. Hoitaja osaa tukea näissä tilanteissa jokaisen oikeutta olla kokonainen ja arvokas.
Ikääntyneillä on oikeus turvalliseen hoitoon ja siihen, että heidät kohdataan yksilöinä. Yhteistä kaikille hoidon piirissä oleville on, että he eivät pärjää ilman koulutetun hoitohenkilökunnan apua. Hoitajan tehtävä on hoidon lisäksi tukea ikääntyneiden osallistumista ja oikeutta osallistua yhteiskunnalliseen elämään, terveyttä edistävään toimintaan ja hoito- ja palvelusuunnitelman tekoon. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että vanhuksilla on mahdollisuus tähän kaikkeen. Heidän ei tarvitse ansaita sitä oikeutta uudelleen.
Jokaisella on oikeus toimia omien voimavarojensa mukaisesti. On väärin, että vanhustenhoidon riittämätön henkilöstömäärä tekee vanhuksesta passiivisen hoidon kohteen. Hoitajalla ei tällä hetkellä ole aikaa toteuttaa voimavaralähtöistä hoitoa, jossa tuetaan ikääntyneen omien voimavarojen käyttöä mahdollisimman pitkälle. Myös hoitajalle on voimaannuttava tekijä, kun hän näkee, että vanhus pystyy tekemään jotakin itse. Liian moni ikääntynyt hoidetaan sänkyyn vain sen vuoksi, että hoitajia ei ole riittävästi. Kiire ja huonokuntoinen vanhus ovat mahdoton yhtälö.
SuPer selvitti alkuvuodesta kotihoidon nykytilaa ja kysyi jäseniltään kokemuksia. Yksi vastaus kuuluu: ”Asiakkaita ei tulisi pitää väkisin kotona erittäin huonokuntoisina. Pitää olla vaihtoehtoja. Kaikki eivät halua eivätkä pysty asumaan yksin kotona viimeisiä vuosiaan. Hoitajia pitäisi kuunnella asiakkaiden arjen ja elämän asiantuntijoina. Usein hoitajia ja itse asiakkaita kuunnellaan liian vähän ja palveluohjaajat ja paikoista vastaavat henkilöt jyräävät mielipiteillään ja päättävät asiakkaan tulevaisuudesta.”
Vanhustenhoito ei saa olla säilytystä eikä heitteillejättöä, vaan aktiivista ja voimavaralähtöistä hoitoa, jossa kunnioitetaan vanhuksen itsemääräämisoikeutta. Hoitaja tukee asiakkaan minuutta elämän loppuun asti. Hoitajat haluavat hoitaa hyvin ja heille on annettava siihen mahdollisuus.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer