Kolumni: Miten tästä eteenpäin työssä ja koulutuksessa?

Yhteiskuntasopimus jäi syntymättä, mutta ongelmat eivät häviä. Nyt on kyse siitä, millä keinoilla kilpailukykyä parannetaan. Toinen ajankohtainen asia on, miten julkisten palveluiden tuottavuutta kasvatetaan. Ongelmaksi muodostuu rahoitus, joka tulee aina verotuloista. Miten ne riittävät? Tästä eli rahoituksesta oli kyse superilaisten kohdalla yhteiskuntasopimuksessa.

Julkiset palvelut tarvitsevat paljon työntekijöitä, mutta jos tuottavuutta halutaan kasvattaa, se voi tarkoittaa vain työntekijöiden vähentämistä. SuPerin kanta on, että henkilöstöä ei voi vähentää hoito- ja hoivatyöstä. Superilaiset tuottavat kuntapalveluja monilla eri aloilla koko elämänkaaren ajan varhaiskasvatuksesta vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoitoon. Maamme väestön ikäkehitys tarkoittaa sitä, että superilaisia tarvitaan.

Miltä tulevaisuus näyttää nykytiedoilla? Muun muassa eläkkeet, palkkaratkaisu ja koulutuksen leikkaukset ovat suuria ratkaisuja, joilla on isot vaikutukset.  Eläkkeelle jäämisikä on valittavissa, vaikka yksilöllinen eläkeikä, jolloin saa sataprosenttisen eläkkeen, on määritelty. Tehdyt palkkaratkaisut ovat olleet todella maltillisia. Koulutusmäärärahoja on vähennetty, vaikka koulutettu työväestö on ollut Suomelle erittäin tärkeä etu pärjäämisessä niin kotimaassa kuin maailmalla.

Koulutus on myös meidän alallamme ehdottoman tärkeä asia, se luo turvallisuutta ja tasokkuutta. Hoitoa tai hoivaa tarvitseva ihminen on usein altavastaajana hoitotilanteissa. Sen takia hänen on luotettava siihen, että hoitaja on ammatti-ihminen, jolla on tietoa ja taitoa. Koulutus muuttuu ajassa. Työnantajien toiveita kuunnellaan. Pitää myös huomioida opiskelijoiden tapa oppia ja muuttaa toimintoja tarpeiden mukaan. Koulutuksessa on kyettävä hyödyntämään paremmin jo aiemmin hankittuja tietoja.

Nyt syksyllä moni aloitti opiskelun päämääränään tutkintotodistus ja työpaikka. Opiskelijat tulevat työpaikoille työssäoppimisjaksolle puhkuen uuden oppimisen tarmoa. Tämä on hieno asia ja tarkoittaa sitä, että alalle on halua ja se nähdään mielenkiintoisena. Ne alat, joissa superilaiset työskentelevät, ovat hyvin ihmisläheisiä ja niillä tarvitaan tiedon ja taidon lisäksi vuorovaikutustaitoja. Miten vuorovaikutustaitoja opetetaan tai opitaan? Koulussa niitä opetetaan ihmiskäsityksen myötä, filosofian myötä tai hoidon käsitteen myötä. Nämä kaikki ovat oikein, mutta maailma ympärillämme muuttuu koko ajan ja käyttäytyminen sen mukana.

Työssäoppimisaikana vuorovaikutus on molemminpuolista ja oleellisinta on toisen aseman kunnioittaminen.  Oli aikoja, jolloin opiskelijalla ei ollut mitään sananvaltaa vaan hän teki kaiken mitä sanottiin. Onneksi se aika on jäänyt taakse ja on ymmärretty, miten hienoa on, kun opiskelija tulee innostuneena uusien ajatusten ja tietojen kera ja saattaa joskus jopa tuulettaa työyhteisön ajatuksia. Kaikki eivät aina jaa tätä mielipidettäni, mutta maailma kulkee eteenpäin, samoin myös opiskelijoiden asema. On ajateltava uudelleen, että opiskelu ei tähtää enää vain tutkinnon suorittamiseen vaan se on koko elämän ajan jatkuvaa oppimista.

Koulutuksen tarkoituksena on ylläpitää mielenkiintoa uuden oppimiseen, siksi myös työssä oleville pitää olla tarjolla koulutusta. Hyvällä koulutuksella lisätään myös työtyytyväisyyttä ja halua itse kehittää omaa työtään. Koulutus ja opiskelijan oikeudet ovat SuPerille tärkeitä, mutta niin ovat myös työntekijöiden oikeudet. Otetaan opiskelijat vastaan ja kerrotaan heille niistä.

Aurinkoista syksyä toivottaen,
Silja