Kolumni: Mitä ammattitaitoa tarvitaan tulevaisuudessa?

Sote- ja maakuntauudistus joko tulee tai ei, mutta mikään ei enää muuta sitä, että valtavia muutoksia on tiedossa. Perusammattitaito on ehdoton vaatimus, mutta sen oheen vaatimuksia tulee lisää. Kysymys kuuluukin, kuka näihin lisävaatimuksiin kouluttaa ja miten?

Tänä vuonna on otettu käyttöön uusi opetus- ja koulutussuunnitelma. Sen yksi tavoite on tunnistaa ja tunnustaa jo hankittu osaaminen, josta on hyötyä lähihoitajatutkinnon suorittamisessa. Tavoitteena on myös se, että koulutuksen jälkeen työllistyisi mahdollisemman nopeasti. Koulutusta ajatellaan hyvin tulosvastuullisesti. Tämä on siis yhteiskunnan vaatimus ja halu.

Mitä kenttä haluaa? SuPer on moneen kertaan kysynyt jäseniltään, mikä on tärkein asia, jota työpaikoilla tarvitaan. Vastaus ei yllätä ketään: osaavia ammattilaisia ja riittävästi. Ja mitä tarkoitetaan osaavalla ammattilaisella? Laitan tähän pari lainausta SuPerin tekemästä selvityksestä parin vuoden takaa. Nämä lainaukset kuvaavat hyvin, mitä työpaikoilla ajatellaan tulevaisuuden tarpeista ja miten työ tulee kehittymään:

”Hoitajien ammattitaidon lisääminen hoitotyön lisääntyvässä hoivatarpeessa, hoidon priorisoinnin vaatimuspaineessa.”

”Koulutetaan ammattitaitoisia, vastuunsa ja velvollisuutensa kantavia työntekijöitä moniammatillisiin työryhmiin. Tällä hetkellä lähihoitaja pystyy työskentelemään todella monipuolisesti eri sektoreilla. Siihen kannattaa myös jatkossa panostaa.”

”Riittääkö opiskelijoita alalle, jota kiristetään koko ajan.”

Tarvitaan ammatti-ihmisiä, jotka tietävät mitä omaan työnkuvaan kuuluu ja miten toimia moniammatillisessa tiimissä. Tietävät, mitä ja miten, sekä kenen kautta asioita viedään eteenpäin muun muassa sosiaalilain alaisuuteen kuuluvissa asioissa silloin, kun hoidettava – lapsi tai aikuinen – ei itse osaa tai kykene. Hoitaja joutuu toimimaan kuin asianajaja.

Toisaalta on hyvä muistaa, että lähihoitajan tutkinto on ainoa tutkinto, joka mahdollistaa koulutuksen kautta toimimisen niin sosiaali-, terveys- kuin kasvatusalalla. Tätä osaamista tullaan tarvitsemaan entistä enemmän, jos tai kun toimintoja pilkotaan. Osaamista tarvitaan kaikilla aloilla, joilla superilaiset toimivat.

Entistä paremmin tulee olla perillä siitä, mitä sosiaalipalveluja kotihoidon palvelujen piirissä oleva vanhus on oikeutettu samaan. Kuka voi auttaa, jos rahaa ei vain ole, mutta avun tarve on eittämätön? Kotihoidon työntekijä on tietoisin tilanteesta, ja siksi hänen arvionsa asian eteenpäin viemisessä on erittäin tärkeä moniammatillisessa tiimissä. Pitää myös muistaa, että akuuttisairaudesta kuntoutumiseen tarvitaan henkilökuntaa ja aikaa.

Superilaisten työ on aina hyvin lähellä sitä ihmistä, jota hoidetaan. Siinä korostuu empaattisuus ja vierellä kulkeminen. Työ on sairaanhoitoa, kuntouttamista, neuvomista, kasvattamista, huomioimista ja arviointia. Superilaisten ammattitaito on hyvä, ja me haluaisimme tehdä työtä yhä laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin.

Hoito- ja hoivatyötä säätelevät monet eri lait ja asetukset. Kuitenkin suuri este laaja-alaisuuteen ja kokonaisvaltaiseen työntekoon on usein organisaation sisälle rakennettu hierarkkinen järjestelmä. Hoitotyö kehittyy koko ajan. Lähihoitajat ja kaikki superilaiset ovat oman työnsä parhaimpia asiantuntijoita, joten tämä, jonka joku superilainen on sanonut, pitää hyvinkin paikkansa:

 ”Tämä ala kehittyy jatkuvasti, jos kuunnellaan työntekijöiden kokemuksia ja näkemyksiä.”

Terveisin,

Silja