Kolumni: Ammatin arvostus lähtee itsestä
Kuka muistaa sen päivän, kun sai tutkintotodistuksen käteen ja pääsi uuteen työpaikkaan? Itse ainakin muistan olleeni todella ylpeä omasta ammatistani ja oikeastaan myös tyytyväinen, kun pääsin töihin juuri sellaiseen työpaikkaan, mihin olin halunnut.
Muistan myös hyvin erään opettajani, joka totesi, että nyt kun olette saaneet todistuksen, on teidän muistettava, että tässä ammatissa kehitytään työn kautta. Nyt te olette noviiseja ja se, että kehitytte ammatissanne mestareiksi, on paljolti teistä itsestänne kiinni. Minusta todella hyvä ohje siitä, miten kehittyminen tapahtuu tässä ammatissa.
Myös ammatin arvostus on meistä itsestämme kiinni. Jos annamme valtaa ajatukselle, että olen vain jotain, niin peli on pelattu. Mutta jos ajattelemme, että olemme osaavia ammattilaisia ja kehittyminen on meistä itsestämme kiinni, ovat asiat hienosti.
Teimme muutama vuosi sitten selvityksen, jonka nimeksi tuli Ammatti vaatii ammattitaitoa. Siihen oikeastaan kiteytyy kaikki. Et voi olla piinkova ammattilainen, jollei sinulla ole ammattitaitoa, jota jalostat. Ja kaikilla superilaisilla on!
Olen tämän vuoden aikana kuullut monesti, kuinka superilaisten ammattitaitoa väheksytään. Ja totta, nyt onkin tullut erilaisia lakiesityksiä, joista saa sen käsityksen. Varhaiskasvatuslaissa on määritelmä, että lastentarhanopettaja on vastuussa siitä, että varhaiskasvatussuunnitelmat tehdään. Kuitenkaan mikään kohta laissa ei kiellä lähi- tai lastenhoitajia sitä tekemästä – sen kieltomääritelmän tekee organisaatio.
Älytöntä, sanon minä. Kuka muu on enemmän läsnä lasten päivässä kuin lähi- tai lastenhoitaja, joten osaamista löytyy myös suunnitelman laatimiseen. Eikä kukaan tee tätä työtä yksin, joten eri mielipiteistä on voitava keskustella. Toisaalta tähän suunnitelmaan tarvitaan ehdottomasti myös lasten vanhempien mielipide, ei vain työntekijän. Vanhemmilla on suurin kasvatusvastuu lapsesta.
Perus- ja lähihoitajien ammattitaitoa vähätellään myös joissakin sairaaloissa. Jos sanotaan, ettei voi osallistua lääkehoitoon tai ei ole kykenevä toimimaan päivystyksessä, väite on todellakin aivan väärä. Lähihoitajatutkintoon kuuluu määritellysti lääkehoidon opetusta, ja lääkelaskuista voi päästä läpi vain silloin, kun laskee ne kaikki oikein. Työssä järjestetään vähintään viiden vuoden välein erilaisia testejä lääkkeistä ja laskuista.
Kun taas katsotaan päivystystä ja niitä potilaita, jotka eivät itsenäisesti kykene toimimaan, he ovat monesti paljon apua tarvitsevia vanhoja ihmisiä. Nuoremmat taas ovat usein niin sairaita, että hekin tarvitsevat apua perustarpeisiinsa. Ja tietysti nämä molemmat potilasryhmät tarvitsevat kunnollista seurantaa tilastaan.
Tähän kaikkeen lähihoitajatutkinto antaa osaamisen. Laki ei estä sitä, että kaikkien ammatillinen osaaminen hyödynnettäisiin. Tämä on säädelty ammatti, eli kuka tahansa ei voi sitä nimikkeenä tai ammattina harjoittaa. Mutta lähihoitajatutkinnon tai sitä edeltävän vanhan nimikkeen omaavalla on oikeus tehdä ammattitaitonsa mukaista työtä. Lähihoitajan eettisissä ohjeissa on hyvin kuvattu ammattimme:
Työ on ihmisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin tukemista, terveyden edistämistä, huolenpitoa ja hoivaa sekä sairauksien hoitamista.
Terveisin,
Silja