Verkkokolumni: Paikallista sopimista ilman kunnollista yhteistoimintaa - Näillä eväin kohti parempaa työelämää?
Hallituksen esitys yksityissektorin paikallisen sopimisen laajentamisesta eteni toissa viikolla eduskuntaan. Hallitus esittää muun ohella, että työehtosopimusten paikallisen sopimisen mahdollisuudet laajenisivat järjestäytymättömien eli työnantajaliittoihin kuulumattomien työnantajien hyödynnettäväksi.
Syksyn edetessä myös yksityissektoria koskevat yhteistoimintalain heikennykset ovat etenemässä eduskuntaan. Yhteistoimintalain soveltaminen halutaan rajata vähintään 50 työntekijää työllistäviin yrityksiin. Myös paikallisen sopimisen kannalta olennainen työnantajan ja henkilöstön välinen jatkuvan vuoropuhelun velvoite kevenisi pienissä yrityksissä ja yhteistöissä (20-49 työntekijää) ja työnantaja voisi järjestää sen ensi kesästä alkaen haluamallaan tavalla. Käytännössä tämä voi pahimmillaan tarkoittaa, ettei henkilöstöä tarvitse juuri kuulla. Tämä oikeutetaan yritysten hallinnollisen taakan kevennystarpeella.
Edellä mainitut esitykset ovatkin vahvassa ristiriidassa keskenään – työnantajille halutaan lisää oikeuksia samalla keventäen paikallisen sopimisen tasapuolisen toteutuksen kannalta olennaisia velvollisuuksia. Luottamusta rakennetaan kuitenkin vain yhteistyössä, ei sanelemalla.
SuPerin kokemus on, että paikallista sopimista ei usein pienemmissä yrityksissä hallita riittävällä tavalla. Järjestäytymättömät työnantajat ovat yrittäneet tehdä työehtosopimuksesta poikkeavia paikallisia sopimuksia jo ennen uudistusta, vaikkei se ole toistaiseksi ollut edes mahdollista.
Tyypillinen tilanne esim. työaikajoustojen osalta on, että sekoitetaan pidemmistä tasoittumisjaksoista sopiminen ja työaikapankki, ja samalla sopimisessa sivuutetaan sopijaosapuolia ja menettelytapoja koskevat työehtosopimuksen määräykset. Lopputuloksena voi olla tilanne, jossa ylityötunnit siirretään ”saldoon” tunti tunnista eikä työntekijä saa ylityöstään siitä kuuluvaa korvausta.
Eikö tässä ole kyse nimenomaan halpuutuksesta, jossa tuottavuus pyritään hankkimaan työntekijöiden palkasta? Ja tämä sekasorto mahdollistetaan niillä ”toisilla työmarkkinoilla”. Jos paikallinen sopiminen tehdään vilpittömässä mielessä ja oikein, ei se vähennä yritysten hallinnollista taakkaa eikä näin kuulu ollakaan, sillä aito keskustelu ja riittävä tieto sopimisen taustalla nähdään puolin ja toisin tärkeänä. Epäillä saattaa, miten paikallisen sopimisen mahdollisuudet saavalla kentällä mahtaa olla asian laita, jos ylityökorvauksetkin ovat siellä kirosana? Jos virheissä on sen sijaan kyse tietämättömyydestä, tarvittaisiinko ensi sijassa enemmän tietoa, koulutusta sekä vastuunottoa työnantajuudesta?
Esitykset näyttävätkin perustuvan ajatukseen kaikkien työnantajien hyväntahtoisuudesta. On totta, että ilman toimivaa yhteistoimintaa ja työntekijöiden kuuntelua toisen osapuolen edut huomioiva sopiminen on käytännössä mahdotonta. Mutta mitä jos tämä ei olekaan sopimisen tavoite vaan pelkästään työnantajan oma etu? Paikallisen sopimisen uudistusta perustellaan työnantajien tasapuolisilla mahdollisuuksilla järjestäytymisestä riippumatta, mutta tosiasiassa sillä luodaan edellytyksiä väärinkäytöksille. Etenkin, jos samalla kevennetään velvollisuuksia käydä keskustelua henkilöstön kanssa.
Työntekijöillä sanotaan olevan vapaus olla sopimatta. Käytännössä kieltäytyminen paineen alla voi olla vaikeaa. Arvot taustalla ovat paremman työelämän puolesta kamppailevan korvissa kovia. SuPer on aidosti huolissaan yksityissektorilla järjestäytymättömissä yrityksissä työskentelevien jäsentensä työehtojen kehityksestä tulevaisuudessa ja tulee neuvottelemaan tarvittavista muutoksista työehtosopimuksiin.
Järjestäytymättömässä yrityksessä työskentelevän työntekijän on myös tärkeää huomata, että vaikka lakiesityksessä yrityksiä velvoitetaan toimittamaan paikalliset sopimukset viranomaiselle valvonnan mahdollistamiseksi, ei viranomainen hoida yksittäisten työntekijöiden mahdollisia riita-asioita. Kyse voi olla esim. virheellisestä paikallisesta sopimisesta johtuvista palkkasaatavista, kun ylityökorvaukset jäivät maksamatta. Tämän tekee vain ammattiliitto, ja tästäkin syystä on tärkeää kuulua SuPeriin ja rakentaa parempaa työelämää yhdessä SuPerin kanssa!
SuPerin puheenjohtaja
Päivi Inberg