Hoitajamitoitus 0,7 tulossa lakiin
Tasavallan presidentti vahvisti 9.7.2020 lain, jonka mukaan vanhuspalvelulakiin määrätään lakisääteinen henkilöstömitoitus 0,7 porrastetusti. Kunnille maksetaan valtionosuutta laajentuvaan tehtävään.
Lain tavoitteena on turvata vanhuksen mielekkään elämän mahdollistavat palvelut. Tarkoitus on parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta varmistamalla hoivatyötä tekevän henkilöstön riittävyys.
Mikä muuttuu?
Lakiin on kirjattu hoitohenkilöstön minimimitoitus vanhusten ympärivuorokautiseen tehostettuun hoivaan. Asiasta säädetään lailla, kun tähän asti mitoitusta on ohjattu laatusuosituksella.
Hoitotyö ja tukityö eritellään: hoitajat hoitavat, siivoojat siivoavat tai jos hoitajat edelleen siivoavat, sitä ei lasketa mitoitukseen.
Asiakkaan hoivan tarpeen määrittelyssä kunnilla on velvollisuus käyttää RAI-arviointijärjestelmää (thl.fi). Tämä muutos tulee voimaan viimeistään 1.4.2023.
Milloin muutokset toteutuvat?
- 1.10.2020 henkilöstömitoituksen tulee olla vähintään 0,5 työntekijää
- 1.1.2021 henkilöstömitoituksen tulee olla vähintään 0,55 työntekijää
- 1.1.2022 vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohden.
- Siirtymäajan päättyessä 1.4.2023 edellytetään vähintään 0,7 mitoitusta.
Ketä mitoitukseen lasketaan?
Työntekijät, jotka osallistuvat niin sanottuun välittömään asiakastyöhön:
- sairaan- ja terveydenhoitajat
- geronomit
- fysio- ja toimintaterapeutit, kuntoutuksen ohjaajat
- lähi- ja perushoitajat
- sosiaalialan ohjaajat ja kasvattajat, sosionomi AMK:t
- kotiavustajat ja kodinhoitajat *
- hoiva-avustajat, hoitoapulaiset *
- viriketoiminnan ohjaajat ja muut vastaavat asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitoon osallistuvat työntekijät *
- toimintayksiköiden vastuuhenkilöt, kuten osastonhoitajat
Lisäksi mitoitukseen lasketaan terapiahenkilöstöä, fysioterapeutteja ja toimintaterapeutteja *, mutta vain heidän työpanostaan vastaavalla osuudella.
*) eivät voi olla yksin työvuorossa.
Lasketaanko opiskelijat mitoitukseen?
Työsopimuksen solmineet opiskelijat voidaan laskea mukaan mitoitukseen, kun heillä on opintojen kautta hankittu riittävä osaaminen suhteessa tutkinnon perusteisiin, ammattihenkilölainsäädännön edellyttämään osaamiseen sekä työpaikan osaamistarpeisiin. Työnantaja varmistaa riittävän osaamisen.
Työnantajan yleisenä velvollisuutena on huolehtia siitä, että työntekijöiden osaaminen vastaa työn vaatimuksia ja että yksikössä työskentelevien työntekijäryhmien työnjako vastaa asiakkaiden ja toiminnan tarpeita.
Mitä työtä ei lasketa mitoitukseen?
Välillistä tukipalvelutyötä ei laskettaisi mitoitukseen:
- yksikön asiakkaiden huoneiden ja yhteisten tilojen päivittäinen, viikoittainen ja kuukausittainen siivous
- pyykki- ja kiinteistöhuolto
- ruoan valmistus ja sen laajamittainen lämmitys esimerkiksi silloin, kun iltavuorossa vastataan koko yksikön asukkaiden ruokien lämmityksestä.
Jos hoitaja vastaa esimerkiksi pyykkihuollosta, ei siihen käytettyä aikaa lasketa mitoitukseen.
Turvallisuuden ja asiakaslähtöisyyden varmistamiseksi asiakkaiden kiireellisiin tarpeisiin olisi vastattava siitä riippumatta, kuuluuko tehtävä välittömään vai välilliseen työhön. Mitoitukseen kirjattua työnjakoa ei tulisi soveltaa mekaanisesti niin, että se vaikeuttaa toimintaa yksikössä.
Miten varmistetaan turvallinen lääkehoito?
Työnantajan on varmistettava turvallisen lääkehoidon toteutuminen yksikön henkilöstörakennetta ja -mitoitusta suunniteltaessa. Sen täytyy toteutua jokaisessa työvuorossa kaikkina vuorokauden aikoina. Yksikön lääkehoitosuunnitelma tehdään Turvallinen lääkehoito -opasta noudattaen.
Työnantajan on huolehdittava siitä, että jokaisessa työvuorossa on riittävästi terveydenhuollon ammattihenkilöitä toteuttamaan lääkehoitoa, jos tarve on jatkuva.
Yksiköissä, joissa lääkehoidon toteuttaminen ei ole jatkuvaa, voidaan muuta henkilökuntaa kouluttaa toteuttamaan pienimuotoisesti lääkehoitoa silloinkin, kun heillä ei ole terveydenhuollon koulutusta tai heidän ammatilliseen koulutukseensa ei ole sisältynyt lääkehoidon opintoja.
Ilman lääkehoidon koulutusta ei voi osallistua lääkehoidon tehtäviin ja toteuttamiseen.
Miten palveluntarve arvioidaan?
Palveluntarpeiden selvittämisen yhteydessä on arvioitava iäkkään henkilön toimintakyky monipuolisesti ja luotettavia arviointimenetelmiä käyttäen. Toimintakykyä arvioitaessa on selvitettävä, miltä osin iäkäs henkilö pystyy suoriutumaan tavanomaisista elämän toiminnoista asuin- ja toimintaympäristössään, ja missä asioissa hän tarvitsee tukea ja apua.
Arvioinnissa on otettava huomioon iäkkään henkilön fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ja hänen ympäristönsä esteettömyys, asumisensa turvallisuus ja lähipalvelujensa saatavuus.
Iäkkään henkilön palvelutarpeiden, toimintakyvyn ja hoitoisuuden selvittämisessä ja arvioinnissa on käytettävä kansallisena arviointi- ja seurantamittaristona (Inter)RAI -arviointijärjestelmää, joka tuottaa yhdenmukaista ja vertailukelpoista tietoa palvelujen laadun arviointia ja suunnittelua sekä kansallista vertailua varten.
Entä mitoitus kotihoidossa?
Sosiaali- ja terveysministeriöstä on luvattu, että kun tämä lainsäädäntö saadaan valmiiksi, alkaa vanhuspalveluiden kehittämisen toinen vaihe. Käsittelyssä on muun muassa kotihoidon henkilöstömitoitus.
Kotihoidossa asiakkaat ovat keskenään hyvin erihoitoisia verrattuna tehostetun hoivan asiakkaisiin, joten mitoituksen määrittely ei ole yksinkertaista. Olisi tärkeää saada lainsäädäntöön vaatimus, että henkilöstöä kotihoidossa täytyy olla riittävästi hoito- ja palvelusuunnitelmien toteuttamiseen nähden. Tähän pystyttäisiin myös luomaan mittari: hoito- ja palvelusuunnitelmien toteuttamiseen menevä aika + välillinen työ + matkat + työehtosopimuksen mukaiset tauot jaettuna hoitajan käytettävissä olevalla työajalla.
Entä mitoitus vammaispalveluissa?
Vammaispalveluihin ei ole mahdollista kirjata vastaavaa sitovaa hoitajamitoitusta, kuten vanhuspalveluihin tuleva 0,7. Vammaispalvelut eroavat vanhuspalveluista, koska vammaispalveluiden tarve on muuttuva ja usein elinikäinen. Tämän vuoksi asiakkaan yksilöllinen kuuleminen, palveluntarpeen arviointi ja sen säännöllinen päivittäminen ovat avainasemassa. Asiakkaan palveluntarpeen muuttuessa palveluntuottaja sopii palveluntarpeen arvion päivittämisestä asiakkaan kotikunnan sosiaalityöntekijän kanssa.